Psalmien 10
1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
Why stand you afar off, O LORD? why hide you yourself in times of trouble?
2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
The wicked in his pride does persecute the poor: let them be taken in the devices that they have imagined.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
For the wicked boasts of his heart’s desire, and blesses the covetous, whom the LORD abhors.
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
The wicked, through the pride of his countenance, will not seek after God: God is not in all his thoughts.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
His ways are always grievous; your judgments are far above out of his sight: as for all his enemies, he puffs at them.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
He has said in his heart, I shall not be moved: for I shall never be in adversity.
7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
His mouth is full of cursing and deceit and fraud: under his tongue is mischief and vanity.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
He sits in the lurking places of the villages: in the secret places does he murder the innocent: his eyes are privately set against the poor.
9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
He lies in wait secretly as a lion in his den: he lies in wait to catch the poor: he does catch the poor, when he draws him into his net.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
He crouches, and humbles himself, that the poor may fall by his strong ones.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
He has said in his heart, God has forgotten: he hides his face; he will never see it.
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
Arise, O LORD; O God, lift up your hand: forget not the humble.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
Why does the wicked scorn God? he has said in his heart, You will not require it.
14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
You have seen it; for you behold mischief and spite, to requite it with your hand: the poor commits himself to you; you are the helper of the fatherless.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
Break you the arm of the wicked and the evil man: seek out his wickedness till you find none.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
The LORD is King for ever and ever: the heathen are perished out of his land.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
LORD, you have heard the desire of the humble: you will prepare their heart, you will cause your ear to hear:
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
To judge the fatherless and the oppressed, that the man of the earth may no more oppress.
