Psalmien 10
1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
Why standest thou farre off, O Lord, and hidest thee in due time, euen in affliction?
2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
The wicked with pride doeth persecute the poore: let them be taken in the craftes that they haue imagined.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
For the wicked hath made boast of his owne heartes desire, and the couetous blesseth himselfe: he contemneth the Lord.
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
The wicked is so proude that hee seeketh not for God: hee thinketh alwayes, There is no God.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
His wayes alway prosper: thy iudgements are hie aboue his sight: therefore defieth he all his enemies.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
He saith in his heart, I shall neuer be moued, nor be in danger.
7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
His mouth is full of cursing and deceite and fraude: vnder his tongue is mischiefe and iniquitie.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
He lieth in waite in the villages: in the secret places doeth hee murder the innocent: his eyes are bent against the poore.
9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
He lyeth in waite secretly, euen as a lyon in his denne: he lyeth in waite to spoyle the poore: he doeth spoyle the poore, when he draweth him into his net.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
He croucheth and boweth: therefore heaps of the poore doe fall by his might.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
He hath said in his heart, God hath forgotten, he hideth away his face, and will neuer see.
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
Arise, O Lord God: lift vp thine hande: forget not the poore.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
Wherefore doeth the wicked contemne God? he saith in his heart, Thou wilt not regard.
14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
Yet thou hast seene it: for thou beholdest mischiefe and wrong, that thou mayest take it into thine handes: the poore committeth himselfe vnto thee: for thou art the helper of the fatherlesse.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
Breake thou the arme of the wicked and malicious: searche his wickednes, and thou shalt finde none.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
The Lord is King for euer and euer: the heathen are destroyed foorth of his land.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
Lord, thou hast heard the desire of the poore: thou preparest their heart: thou bendest thine eare to them,
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
To iudge the fatherlesse and poore, that earthly man cause to feare no more.
