Psalmien 10

1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

Aw Angraeng, tipongah kangthla ah nang doet ving loe? Tikhoe raihaih ka tongh naah nang hawk ving loe?

2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

Kasae kami loe amoek moe, amtang kaminawk to pacaekthlaek; angmacae poeksethaih mah angmacae to naeh nasoe.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

Kasae kami loe a palung thungah koeh ih baktiah amoek; anih loe kamtlai koeh hmoek kami to thapaek moe, Angraeng to kasae thuih.

4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.

Kasae kami loe, amoek loiah Sithaw to pakrong ai: a poekhaihnawk boih ah Sithaw han ahmuen om ai.

5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

Anih ih loklamnawk loe palungsethaih ah oh; nihcae lokcaekhaih loe Sithaw mah paek ih lok hoiah angthla moe, a misanawk to tiah doeh sah ai.

6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".

Anih mah, Kai loe raihaih ka tong mak ai; natuek naah doeh kam tang mak ai, tiah a poek.

7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

Anih ih pakha loe kasaethuihaih, amsawnlok thuihaih, alinghaih hoiah koi, anih palai ah loe raihaih hoi sethaih khue ni oh.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

Anih loe avang taengah anghawk moe, sakpazaehaih tawn ai kami to hum: amtang kami naeh hanah tamquta hoiah a khet.

9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

Kaipui mah akhaw thung hoi moi angang baktih toengah, anih loe anghawkhaih hoiah a angang: amtang kami to angang moe, anih to angmah taengah phak naah palok hoiah a naeh.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

Amtang kaminawk a thacakhaih thungah akun o thai hanah, angmah hoi angmah to mi tlim ah kaom thacak ai kami baktiah oh.

11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

Anih mah palung thung hoiah, Sithaw mah pahnet boeh: a mikhmai to hawk ving boeh, natuek naah doeh hnu mak ai boeh, tiah poek.

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

Aw Angraeng, angthawk ah! aw Sithaw, na ban to payangh tahang ah: poek pahnaem kaminawk to pahnet hmah.

13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

Tipongah kasae kami mah Angraeng to kasae thuih loe? Anih loe Angraeng mah kawbangah doeh na naa tang mak ai, tiah a poek.

14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

Toe nang mah loe na hnuk pae; raihaih hoi pacip paaahaih to na ban hoi lak hanah na khet: amtang kami loe angmah hoi angmah to nang khaeah ang paek; tipongah tih nahaeloe nang loe ampa tawn ai kami bomkung ah na oh.

15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

Sethaih sah kami hoi zaehaih sah kami ih ban to khaek pae ah: a sak ih sethaih hnu ai karoek to pakrong ah.

16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

Angraeng loe dungzan hoi dungzan khoek to Siangpahrang ah oh poe: Sithaw panoek ai kaminawk loe a prae thung hoiah anghmaa o tih.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

Aw Angraeng, nang loe mi tlim ah khosah kaminawk koehhaih to na panoek pae: nihcae ih palungthin to na caksak:

18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

Long kami mah pacaekthlaek let han ai ah, ampa tawn ai kami hoi pacaekthlaekhaih tongh kaminawk, toenghaih hoi lokcaek hanah nihcae qahhaih lok to na tahngaih pae.