Sananlaskujen 1
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
Dies sind die Sprüche Salomos, des Königs in Israel, des Sohnes Davids,
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
zu lernen Weisheit und Zucht, Verstand
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
Klugheit, Gerechtigkeit, Recht und Schlecht;
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
daß die Unverständigen klug und die Jünglinge vernünftig und vorsichtig werden.
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
Wer weise ist der hört zu und bessert sich; wer verständig ist, der läßt sich raten,
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
daß er verstehe die Sprüche und ihre Deutung, die Lehre der Weisen und ihre Beispiele.
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Des HERRN Furcht ist Anfang der Erkenntnis. Die Ruchlosen verachten Weisheit und Zucht.
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Mein Kind, gehorche der Zucht deines Vaters und verlaß nicht das Gebot deiner Mutter.
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
Denn solches ist ein schöner Schmuck deinem Haupt und eine Kette an deinem Hals.
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
Mein Kind, wenn dich die bösen Buben locken, so folge nicht.
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
Wenn sie sagen: “Gehe mit uns! wir wollen auf Blut lauern und den Unschuldigen ohne Ursache nachstellen;
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
wir wollen sie lebendig verschlingen wie die Hölle und die Frommen wie die, so hinunter in die Grube fahren; (Sheol h7585)
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
wir wollen großes Gut finden; wir wollen unsre Häuser mit Raub füllen;
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
wage es mit uns! es soll unser aller ein Beutel sein”:
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
mein Kind, wandle den Weg nicht mit ihnen; wehre deinem Fuß vor ihrem Pfad.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
Denn ihr Füße laufen zum Bösen und eilen, Blut zu vergießen.
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
Denn es ist vergeblich, das Netz auswerfen vor den Augen der Vögel.
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
Sie aber lauern auf ihr eigen Blut und stellen sich selbst nach dem Leben.
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
Also geht es allen, die nach Gewinn geizen, daß ihr Geiz ihnen das Leben nimmt.
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
Die Weisheit klagt draußen und läßt sich hören auf den Gassen;
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
sie ruft in dem Eingang des Tores, vorn unter dem Volk; sie redet ihre Worte in der Stadt:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
Wie lange wollt ihr Unverständigen unverständig sein und die Spötter Lust zu Spötterei und die Ruchlosen die Lehre hassen?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
Kehret euch zu meiner Strafe. Siehe, ich will euch heraussagen meinen Geist und euch meine Worte kundtun.
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
Weil ich denn rufe, und ihr weigert euch, ich recke meine Hand aus, und niemand achtet darauf,
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
und laßt fahren allen meinen Rat und wollt meine Strafe nicht:
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
so will ich auch lachen in eurem Unglück und eurer spotten, wenn da kommt, was ihr fürchtet,
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
wenn über euch kommt wie ein Sturm, was ihr fürchtet, und euer Unglück als ein Wetter, wenn über euch Angst und Not kommt.
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
Dann werden sie nach mir rufen, aber ich werde nicht antworten; sie werden mich suchen, und nicht finden.
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
Darum, daß sie haßten die Lehre und wollten des HERRN Furcht nicht haben,
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
wollten meinen Rat nicht und lästerten alle meine Strafe:
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
so sollen sie essen von den Früchten ihres Wesens und ihres Rats satt werden.
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
Was die Unverständigen gelüstet, tötet sie, und der Ruchlosen Glück bringt sie um.
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
Wer aber mir gehorcht, wird sicher bleiben und genug haben und kein Unglück fürchten.
