Sananlaskujen 9
1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
Visdomsmøyi hev bygt seg hus, hev hogge til sine stolpar sju.
2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
Ho hev slagta sitt slagt og blanda sin vin og attåt duka sitt bord.
3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
Sine ternor hev ho sendt ut, og ropar ovan frå haugarne i byen:
4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
«Den som er fåkunnig, vende seg hit!» Til den vitlause segjer ho:
5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
«Kom, og et av mitt brød og drikk av den vin eg hev blanda!»
6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
Lat fåkunna fara so de kann liva og vandra på vegen til vit!
7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
Den som refser ein spottar, fær skam yver seg, den som lastar ein gudlaus, fær seg ein flekk.
8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
Lasta’kje spottaren, han vil hata deg! Lasta den vise, han vil elska deg!
9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
Gjev ein vismann, so aukar hans visdom, lær ein rettferdig, so lærar han meir.
10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Otte for Herren er upphav til visdom, og vit er å kjenna den Heilage.
11 "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
«For ved meg dine dagar skal aukast, og fleire livs-år fær du.»
12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
Er du vis, so gagnar det deg sjølv, spottar du, so lyt du bera det åleine.
13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
Fru dårskap fer med ståk, fåkunnig som ho er og ingen ting veit.
14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
Ho sit attmed husdøri si, på ein stol høgt uppe i byen,
15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
og bed inn dei som ferdast på vegen, som gjeng sine stigar beint fram:
16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
«Den som er fåkunnig, vende seg hit!» Ja, til den vitlause segjer ho:
17 "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
«Stole vatn er søtt, og ljuvlegt er løyn-ete brød.»
