< Sananlaskujen 9 >

1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
Sapientia ædificavit sibi domum, excidit columnas septem.
2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
Immolavit victimas suas, miscuit vinum, et proposuit mensam suam.
3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
Misit ancillas suas ut vocarent ad arcem, et ad mœnia civitatis:
4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
Siquis est parvulus, veniat ad me. Et insipientibus locuta est:
5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
Venite, comedite panem meum, et bibite vinum quod miscui vobis.
6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
Relinquite infantiam, et vivite, et ambulate per vias prudentiæ.
7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
Qui erudit derisorem, ipse iniuriam sibi facit: et qui arguit impium, sibi maculam generat.
8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
Noli arguere derisorem, ne oderit te. Argue sapientem, et diliget te.
9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
Da sapienti occasionem, et addetur ei sapientia. Doce iustum, et festinabit accipere.
10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Principium sapientiæ timor Domini: et scientia sanctorum, prudentia.
11 "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
Per me enim multiplicabuntur dies tui, et addentur tibi anni vitæ.
12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
Si sapiens fueris, tibimetipsi eris: si autem illusor, solus portabis malum.
13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
Mulier stulta et clamosa, plenaque illecebris, et nihil omnino sciens,
14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
sedit in foribus domus suæ super sellam in excelso urbis loco,
15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
ut vocaret transeuntes per viam, et pergentes itinere suo:
16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
Qui est parvulus, declinet ad me. Et vecordi locuta est:
17 "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
Aquæ furtivæ dulciores sunt, et panis absconditus suavior.
18 Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa. (Sheol h7585)
Et ignoravit quod ibi sint gigantes, et in profundis inferni convivæ eius. (Sheol h7585)

< Sananlaskujen 9 >