Sananlaskujen 9
1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
Knare antahi'zamo'a mago a'kna hu'neankino noma'a negino, 7ni'a noma azeri oti zafa antreno eriso'e nehie.
2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
Hagi ana a'mo'a ra ne'za retro nehuno, waini tina tro huno nenteno, ne'zama ante trara retro hunte'ne.
3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
Ana huteno eri'za a'ne'a, vahe ome kehihogu hunezamanteno, agra rankumapina marerisga hunereti ke'zana atino,
4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
tamagi omane vahe'motane refakoma hutama kezampima atupa'ma hu'nesamota,
5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
rukrehe huta nagrite etma ne'zana eme neneta, waini tima tro'ma hunte'noana eme neho.
6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
Hagi neginagi kavukava'ma nehanazana netrenka nomanizanka'a agafa hunka erintese nehunka knare antahintahizana rempi hunka nentahinka anazana hunka vuo.
7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
Azanava kema hu vahe'mofoma azeri fatgoma hananana, kema asamisana kegura huhaviza hugantegahie. Kefo avu'ava'ma nehanimofo azeri fatgo hu kema hananana, ana kegura kiza zokago ke hugantegahie.
8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
Ana hu'negu azanava ke'ma nehia vahera azeri fatgo osuo, avesra hugantegahie. Ama' antahi'zane vahe'ma azeri fatgoma hanankeno'a, avesigantegahie.
9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
Ama' antahintahine vahe avumrora nentegeno mago'ane antahintahifina, ama huno manino. Fatgo avu'ava zane ne' rempi hunemigeno antahintahi'afina mago'ane antahi'zana erino.
10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Ramofoma koro'ma hunteno agorga'ama mani'zamo'a, knare antahi'zamofo agafa me'ne. Ruotage'ma Hu'nemofo kagra antahi ama'ma hananana, ama' antahi'za erigahane.
11 "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
Na'ankure knare antahi'zamo'a huno, nagriteti za'zakna nemaninka mago'ane rama'a kafu manigahane hu'ne.
12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
Kagrama ama' antahizama erisanana, knare antahi'zamo'a, mizama'a kamigahie. Kagrama kiza zokagoma huntesanana kagra'a haviza hugahane.
13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
Neginagi avu'ava'ma hu'zamo'a mago a'mo rankege nehiankna hu'neankino, ke antahi'zama'a omanegeno, antahintahizana agripina omane'ne.
14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
Agrira noma'amo'a rankumamofona mesga huno me'negeno kahama'are manineno,
15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
zamagra'a erizante'ma vu fatgo hu'za kante'ma agatere'za vu'za e'zama haza vahekura, kezatino,
16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
atrenke'za zamagi omne vahe'mo'za rukrahe hu'za eho, nehuno refko hu'zama ke ama' osu'naza vahe'mokizmigura kea nehie.
17 "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
Kumzafama ase'nana timo'a knare haga hugahie. Hagi ne'zama kagragu oku'ama ne'nana ne'zamo'a haga hugahie.
