Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
¿No clama la sabiduría; y la inteligencia da su voz?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
En los altos cabezos, junto al camino, a las encrucijadas de las veredas se para:
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
En el lugar de las puertas, a la entrada de la ciudad: a la entrada de las puertas da voces:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
O! hombres, a vosotros clamo; y mi voz es a los hijos de los hombres.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Entendéd simples astucia; y vosotros insensatos, tomád entendimiento:
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Oíd, porque hablaré cosas excelentes, y abriré mis labios para cosas rectas.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Porque mi paladar hablará verdad; y mis labios abominan la impiedad.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
En justicia son todas las razones de mi boca: no hay en ellas cosa perversa, ni torcida.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Todas ellas son rectas al que entiende; y rectas a los que han hallado sabiduría.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Recibíd mi castigo, y no la plata; y ciencia, mas que el oro escogido.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Porque mejor es la sabiduría que las piedras preciosas; y todas las cosas que se pueden desear, no se pueden comparar a ella.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Yo, la sabiduría, moré con la astucia; y yo invento la ciencia de los consejos.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
El temor de Jehová es aborrecer el mal; la soberbia, y la arrogancia, y el mal camino, y la boca perversa aborrezco.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Conmigo está el consejo, y el ser: yo soy la inteligencia; mía es la fortaleza.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Por mí reinan los reyes, y los príncipes determinan justicia.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Por mí dominan los príncipes, y todos los gobernadores juzgan la tierra.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Yo amo a los que me aman; y los que me buscan, me hallan.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Las riquezas y la honra están conmigo, riqueza firme y justa.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Mejor es mi fruto que el oro, y que el oro refinado; y mi renta, que la plata escogida.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Por vereda de justicia guiaré, por medio de veredas de juicio.
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
Para hacer heredar a mis amigos el ser, y que yo hincha sus tesoros.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Jehová me poseyó en el principio de su camino, desde entonces, antes de sus obras.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Eternalmente tuve el principado, desde el principio, antes de la tierra.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Antes de los abismos fui engendrada; antes que fuesen las fuentes de las muchas aguas:
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Antes que los montes fuesen fundados: antes de los collados, yo era engendrada.
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
No había aun hecho la tierra, ni las plazas, ni la cabeza de los polvos del mundo.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Cuando componía los cielos, allí estaba yo; cuando señalaba por compás la sobrehaz del abismo:
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Cuando afirmaba los cielos arriba: cuando afirmaba las fuentes del abismo:
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
Cuando ponía a la mar su estatuto; y a las aguas, que no pasasen su mandamiento: cuando señalaba los fundamentos de la tierra:
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
Con él estaba yo por ama, y fui en delicias todos los días, teniendo solaz delante de él en todo tiempo.
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Tengo solaz en la redondez de su tierra; y mis solaces son con los hijos de los hombres.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Ahora pues, hijos, oídme; y bienaventurados los que guardaren mis caminos.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Obedecéd la instrucción, y sed sabios; y no la menospreciéis.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Bienaventurado el hombre que me oye, trasnochando a mis puertas cada día: guardando los umbrales de mis entradas.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Porque el que me hallare, hallará la vida; y alcanzará la voluntad de Jehová.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Mas el que peca contra mí, defrauda a su alma: todos los que me aborrecen, aman la muerte.
