Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
¿No clama la sabiduría, Y el entendimiento hace oír su voz?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
En las cimas de las alturas junto al camino, En las encrucijadas de los senderos, allí está ella.
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
Junto a las puertas, en la entrada de la ciudad, En el acceso a las puertas, ella da voces:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
¡Oh hombres, a ustedes clamo! Mi voz se dirige a los hijos de los hombres.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Oh simples, aprendan prudencia. Y ustedes, insensatos, dispongan su corazón.
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Escuchen, porque diré cosas excelentes, Y abriré mis labios para cosas rectas.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Mi boca pronunciará verdad. La maldad es repugnancia para mis labios.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Todas las palabras de mi boca son con justicia. En ellas nada hay torcido o perverso.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Son claras para el que entiende Y rectas para los que hallan el conocimiento.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Reciban mi enseñanza y no plata, Conocimiento, mejor que oro fino.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Pues mejor es la sabiduría que las perlas. Nada de lo que desees podrá compararse con ella.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Yo, la sabiduría, moro con la prudencia, Y descubro el conocimiento y la discreción.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
El temor a Yavé es aborrecer el mal. Aborrezco la soberbia, la arrogancia, el mal camino y la boca perversa.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Mío es el consejo y la eficiente sabiduría. Mía es la inteligencia y mía la valentía.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Por mí reinan los reyes, Y los magistrados administran justicia.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Por mí gobiernan los príncipes Y los nobles que juzgan la tierra.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Yo amo a los que me aman. Me hallan los que temprano me buscan.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Las riquezas y la honra están conmigo, Riquezas y justicia perdurables.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Mi fruto es mejor que el oro, Aun que el oro puro, Y mi ganancia mejor que la plata escogida.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Yo ando por camino de justicia, Por los senderos de equidad,
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
Para hacer que los que me aman obtengan su heredad. Y para que yo llene sus tesoros.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Yavé me poseía en el principio, Ya de antiguo, antes de sus obras.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Eternamente estaba establecida, Antes de haber tierra.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Nací antes que existieran los océanos, Antes que existieran las fuentes de muchas aguas.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Antes que las montañas fueran fundadas, Antes de las colinas, fui yo engendrada.
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
Cuando Él no había hecho la tierra, ni los campos, Ni el primer polvo del mundo.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Cuando estableció los cielos, allí estaba yo. Cuando trazó el horizonte sobre la superficie del océano,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Cuando afirmó los cielos arriba, Cuando afirmó las fuentes del océano,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
Cuando señaló al mar su estatuto, Para que las aguas no traspasaran su mandato, Cuando estableció los fundamentos de la tierra,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
Yo estaba junto a Él como arquitecto. Diariamente era su deleite. Me regocijaba ante Él siempre.
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Me regocijaba en su tierra habitada, Y tenía mi deleite con los hijos de los hombres.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Ahora pues, hijos, escúchenme. Inmensamente felices los que guardan mis caminos.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Atiendan la instrucción, sean sabios Y no la menosprecien.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
¡Inmensamente feliz es el hombre que me escucha, Que vigila en mis portones cada día, Que espera en el umbral de mis entradas!
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Porque el que me halla, Halla la vida y alcanza el favor de Yavé.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Pero el que peca contra mí, defrauda su propia alma. Todos los que me aborrecen aman la muerte.
