Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Por acaso a sabedoria não clama, e a inteligência não solta sua voz?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Nos lugares mais altos, junto ao caminho, nas encruzilhadas das veredas, ela se põe.
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
Ao lado das portas, à entrada da cidade; na entrada dos portões, ela grita:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
Varões, eu vos clamo; [dirijo] minha voz aos filhos dos homens.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Vós que sois ingênuos, entendei a prudência; e vós que sois loucos, entendei [de] coração.
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Ouvi, porque falarei coisas nobres; e abro meus lábios para a justiça.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Porque minha boca declarará a verdade; e meus lábios abominam a maldade.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Todas as coisas que digo com minha boca são justas; não há nelas coisa alguma [que seja] distorcida ou perversa.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Todas elas são corretas para aquele que as entende; e justas para os que encontram conhecimento.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Aceitai minha correção, e não prata; e o conhecimento mais que o ouro fino escolhido.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Porque a sabedoria é melhor do que rubis; e todas as coisas desejáveis nem sequer podem ser comparadas a ela.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Eu, a Sabedoria, moro com a Prudência; e tenho o conhecimento do conselho.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
O temor ao SENHOR é odiar o mal: a soberba e a arrogância, o mal caminho e a boca perversa, eu [os] odeio.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
A mim pertence o conselho e a verdadeira sabedoria; eu [tenho] prudência e poder.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Por meio de mim os reis governam, e os príncipes decretam justiça.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Por meio de mim os governantes dominam; e autoridades, todos os juízes justos.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Eu amo os que me amam; e os que me buscam intensamente me acharão.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Bens e honra estão comigo; [assim como] a riqueza duradoura e a justiça.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Meu fruto é melhor que o ouro, melhor que o ouro refinado; e meus produtos melhores que a prata escolhida.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Eu faço andar pelo caminho da justiça, no meio das veredas do juízo;
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
Para eu dar herança aos que me amam, e encher seus tesouros.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
O SENHOR me adquiriu no princípio de seu caminho; desde antes de suas obras antigas.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Desde a eternidade eu fui ungida; desde o princípio; desde antes do surgimento da terra.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Quando ainda não havia abismos, eu fui gerada; quando ainda não havia fontes providas de muitas águas.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Antes que os montes fossem firmados; antes dos morros, eu fui gerada.
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
Quando ele ainda não tinha feito a terra, nem os campos; nem o princípio da poeira do mundo.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Quando preparava os céus, ali eu estava; quando ele desenhava ao redor da face do abismo.
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Quando firmava as nuvens de cima, quando fortificava as fontes do abismo.
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
Quando colocava ao mar o seu limite, para que as águas não ultrapassassem seu mandado; quando estabelecia os fundamentos da terra.
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
Então eu estava com ele como um pupilo; e eu era seu agrado a cada dia, alegrando perante ele em todo tempo.
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Alegrando na habitação de sua terra; e [concedendo] meus agrados aos filhos dos homens.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Portanto agora, filhos, ouvi-me; porque bem-aventurados serão [os que] guardarem meus caminhos.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Ouvi a correção, e sede sábios; e não a rejeiteis.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Bem-aventurado [é] o homem que me ouve; que vigia em minhas portas diariamente, que guarda as ombreiras de minhas entradas.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Porque aquele que me encontrar, encontrará a vida; e obterá o favor do SENHOR.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Mas aquele que pecar contra mim fará violência à sua [própria] alma; todos os que me odeiam amam a morte.
