Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Hør, visdommen roper, og forstanden lar sin røst høre.
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Oppe på hauger ved veien står hun, der hvor stiene møtes;
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
ved siden av portene, ved byens utgang, i inngangen til portene roper hun høit:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
Til eder, I menn, roper jeg, og min røst lyder til menneskenes barn.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Lær klokskap, I enfoldige, og lær forstand, I uforstandige!
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Hør! Om store ting taler jeg, og jeg oplater mine leber med rettvishet;
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
min tunge taler sannhet, og ugudelighet er en vederstyggelighet for mine leber.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Alle min munns ord er rette, det er intet falskt eller vrangt i dem.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
De er alle sammen likefremme for den forstandige og rette for dem som har funnet kunnskap.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Ta imot min tilrettevisning istedenfor sølv, og ta imot kunnskap fremfor utsøkt gull!
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
For visdom er bedre enn perler, og ingen skatt kan lignes med den.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Jeg, visdommen, har klokskap i eie, og jeg forstår å finne kloke råd.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Å frykte Herren er å hate ondt; stolthet og overmot, ond ferd og en falsk munn hater jeg.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Mig tilhører råd og sann innsikt, jeg er forstand, mig hører styrke til.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Ved mig regjerer kongene, og ved mig fastsetter fyrstene hvad rett er.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Ved mig styrer herskerne og høvdingene, alle dommere på jorden.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Jeg elsker dem som elsker mig, og de som søker mig, skal finne mig.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Hos mig er rikdom og ære, gammelt arvegods og rettferdighet.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Min frukt er bedre enn gull, ja det fineste gull, og den vinning jeg gir, er bedre enn utsøkt sølv.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
På rettferds vei vandrer jeg, midt på rettens stier;
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
derfor gir jeg dem som elsker mig, sann rikdom til arv og fyller deres forrådskammere.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Herren skapte mig som sitt første verk, før sine andre gjerninger, i fordums tid.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Fra evighet er jeg blitt til, fra først av, før jorden var.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Da avgrunnene ennu ikke var til, blev jeg født, da der ennu ikke fantes kilder fylt med vann.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Før fjellene blev senket ned, før haugene blev til, blev jeg født,
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
før han hadde skapt jord og mark og jorderikes første muldklump.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Da han bygget himmelen, var jeg der, da han slo hvelving over avgrunnen.
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Da han festet skyene oventil, da han bandt avgrunnens kilder,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
da han satte grense for havet, så vannene ikke går lenger enn han byder, da han la jordens grunnvoller -
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
da var jeg verksmester hos ham, og jeg var hans lyst dag efter dag, jeg lekte alltid for hans åsyn;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
jeg lekte på hele hans vide jord, og min lyst hadde jeg i menneskenes barn.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Og nu, barn, hør på mig! Salige er de som følger mine veier.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Hør på min tilrettevisning og bli vise og forakt den ikke!
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Salig er det menneske som hører på mig, så han våker ved mine dører dag efter dag og vokter mine dørstolper.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
For den som finner mig, finner livet og får nåde hos Herren.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Men den som ikke finner mig, skader sig selv; alle de som hater mig, elsker døden.
