Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Numquid non sapientia clamitat, et prudentia dat vocem suam?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
In summis, excelsisque verticibus supra viam, in mediis semitis stans,
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
iuxta portas civitatis in ipsis foribus loquitur, dicens:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
O viri, ad vos clamito, et vox mea ad filios hominum.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Intelligite parvuli astutiam, et insipientes animadvertite.
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Audite, quoniam de rebus magnis locutura sum: et aperientur labia mea, ut recta praedicent.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Veritatem meditabitur guttur meum, et labia mea detestabuntur impium.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Iusti sunt omnes sermones mei, non est in eis pravum quid, neque perversum.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
recti sunt intelligentibus, et aequi invenientibus scientiam.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Accipite disciplinam meam, et non pecuniam: doctrinam magis, quam aurum eligite.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Melior est enim sapientia cunctis opibus pretiosissimis: et omne desiderabile ei non potest comparari.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Ego sapientia habito in consilio, et eruditis intersum cogitationibus.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Timor Domini odit malum: arrogantiam, et superbiam, et viam pravam, et os bilingue detestor.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Meum est consilium, et aequitas, mea est prudentia, mea est fortitudo.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Per me reges regnant, et legum conditores iusta decernunt:
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Per me principes imperant, et potentes decernunt iustitiam.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Ego diligentes me diligo: et qui mane vigilant ad me, invenient me.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Mecum sunt divitiae, et gloria, opes superbae, et iustitia.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Melior est enim fructus meus auro, et lapide pretioso, et genimina me argento electo.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
In viis iustitiae ambulo, in medio semitarum iudicii,
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
ut ditem diligentes me, et thesauros eorum repleam.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Dominus possedit me in initio viarum suarum, antequam quidquam faceret a principio.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Ab aeterno ordinata sum, et ex antiquis antequam terra fieret.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Nondum erant abyssi, et ego iam concepta eram: necdum fontes aquarum eruperant:
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
necdum montes gravi mole constiterant: ante colles ego parturiebar:
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
adhuc terram non fecerat, et flumina, et cardines orbis terrae.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Quando praeparabat caelos, aderam: quando certa lege, et gyro vallabat abyssos:
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
quando aethera firmabat sursum, et librabat fontes aquarum:
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
quando circumdabat mari terminum suum, et legem ponebat aquis, ne transirent fines suos: quando appendebat fundamenta terrae:
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
Cum eo eram cuncta componens: et delectabar per singulos dies, ludens coram eo omni tempore;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
ludens in orbe terrarum: et deliciae meae esse, cum filiis hominum.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Nunc ergo filii audite me: Beati, qui custodiunt vias meas.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Audite disciplinam, et estote sapientes, et nolite abiicere eam.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Beatus homo qui audit me, et qui vigilat ad fores meas quotidie, et observat ad postes ostii mei.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Qui me invenerit, inveniet vitam, et hauriet salutem a Domino:
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
qui autem in me peccaverit, laedet animam suam. Omnes, qui me oderunt, diligunt mortem.
