< Sananlaskujen 8 >
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Ruft nicht die Weisheit laut, und läßt nicht die Klugheit ihre Stimme vernehmen?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Oben auf den Höhen, draußen auf dem Wege, mitten auf den Straßen hat sie sich aufgestellt;
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
zur Seite der Tore, am Ausgang der Stadt, beim Eingang der Pforten ruft sie laut:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
An euch, ihr Männer, ergeht mein Ruf, und meine Stimme an die Menschenkinder!
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Ihr Einfältigen, werdet klug, und ihr Toren, brauchet den Verstand!
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Höret, denn ich habe Vortreffliches zu sagen, und meine Lippen öffnen sich für das, was gerade ist.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Denn mein Gaumen redet Wahrheit, aber meine Lippen verabscheuen loses Geschwätz.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Alle Reden meines Mundes sind gerecht, es ist nichts Verkehrtes noch Verdrehtes darin.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Den Verständigen sind sie ganz recht, und wer Erkenntnis sucht, findet sie richtig.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Nehmet meine Zucht an und nicht Silber, und Erkenntnis lieber als feines Gold.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Ja, Weisheit ist besser als Perlen, und keine Kleinodien sind ihr zu vergleichen.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Ich, die Weisheit, wohne bei dem Scharfsinn und gewinne die Erkenntnis wohldurchdachter Pläne.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Die Furcht des HERRN ist ein Hassen des Bösen; Stolz und Übermut, schlechten Wandel und ein verdrehtes Maul hasse ich.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Von mir kommt Rat und Tüchtigkeit; ich bin verständig, mein ist die Kraft.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Durch mich herrschen die Könige und erlassen die Fürsten gerechte Verordnungen.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Durch mich regieren die Herrscher und die Edeln, alle Richter auf Erden.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Ich liebe, die mich lieben, und die mich frühe suchen, finden mich.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Reichtum und Ehre kommen mit mir, bedeutendes Vermögen und Gerechtigkeit.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Meine Frucht ist besser als Gold, ja als feines Gold, und was ich einbringe, übertrifft auserlesenes Silber.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Ich wandle auf dem Pfade der Gerechtigkeit, mitten auf der Bahn des Rechts,
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
auf daß ich meinen Liebhabern ein wirkliches Erbteil verschaffe und ihre Schatzkammern fülle.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Der HERR besaß mich am Anfang seiner Wege, ehe er etwas machte, vor aller Zeit.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Ich war eingesetzt von Ewigkeit her, vor dem Anfang, vor dem Ursprung der Erde.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Als noch keine Fluten waren, ward ich geboren, als die wasserreichen Quellen noch nicht flossen.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Ehe die Berge eingesenkt wurden, vor den Hügeln ward ich geboren.
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
Als er die Erde noch nicht gemacht hatte und was außerhalb [derselben liegt], die ganze Summe des Weltenstaubs,
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
als er den Himmel abzirkelte, war ich dabei; als er auf dem Meeresspiegel den Horizont abgrenzte,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
als er die Wolken droben befestigte und die Brunnen der Tiefe mauerte;
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
als er dem Meer seine Schranke setzte, damit die Wasser seinen Befehl nicht überschritten, als er den Grund der Erde legte,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
da stand ich ihm als Werkmeister zur Seite und zu seinem Entzücken Tag für Tag und spielte vor seinem Angesicht allezeit;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
ich spielte auf seinem Erdkreis und hatte mein Ergötzen an den Menschenkindern.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Und nun, ihr Söhne, gehorchet mir! Wohl denen, die meine Wege bewahren!
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Gehorchet der Zucht und werdet weise und seid nicht zügellos!
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Wohl dem Menschen, der mir also gehorcht, daß er täglich an meiner Pforte wacht und die Pfosten meiner Tür hütet;
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
denn wer mich findet, der findet das Leben und erlangt Gnade von dem HERRN;
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
wer mich aber verfehlt, schadet seiner eigenen Seele; alle, die mich hassen, lieben den Tod!