Sananlaskujen 8

1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

Wohlan, die Weisheit ruft, und die Einsicht läßt ihre Stimme erschallen.

2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

Oben auf den Höhen am Wege, mitten auf den Steigen hat sie sich aufgestellt.

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

Neben den Thoren, wo die Stadt sich öffnet, am Eingange der Pforten ertönen ihre Rufe:

4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

An euch, ihr Männer, ergeht mein Ruf, und meine Stimme an die Menschenkinder.

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

Begreift, ihr Einfältigen, Gescheidheit, und ihr Thoren, begreift Verstand!

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

Hört zu, denn was edel ist, will ich reden, und meine Lippen sollen sich öffnen zu dem, was recht ist.

7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

Denn Wahrheit redet mein Gaumen, aber Gottlosigkeit ist meinen Lippen ein Greuel.

8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

Rechtbeschaffen sind alle Reden meines Mundes; in ihnen ist nichts Hinterlistiges oder Falsches.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

Insgesamt sind sie klar für den Verständnisvollen und einfach für die zur Erkenntnis Gelangten.

10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

Nehmt meine Zucht lieber an als Silber und Erkenntnis lieber als auserlesenes Gold.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

Denn die Weisheit ist köstlicher als Korallen, und keinerlei Kleinode kommen ihr gleich.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

Ich, die Weisheit, habe Gescheidheit inne und verfüge über umsichtige Erkenntnis.

13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

Jahwe fürchten ist Hassen des Bösen; Hoffart, Hochmut und bösen Wandel, sowie den Mund der Verkehrtheit hasse ich.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

Mein ist Rat und Tüchtigkeit; ich bin Einsicht, mein ist Stärke.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

Durch mich üben die Könige Königsmacht, und beschließen die Gewaltigen, was recht ist.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

Durch mich üben die Herrscher Herrscheracht und die Edlen, alle Richter auf Erden.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

Ich habe lieb, die mich lieb haben, und die nach mir suchen, werden mich finden.

18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

Reichtum und Ehre sind bei mir, uraltes Gut und Gerechtigkeit.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

Meine Frucht ist köstlicher als Edelmetall und Feingold, und mein Ertrag wertvoller als auserlesenes Silber.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

Auf dem Pfade der Gerechtigkeit wandle ich, mitten auf den Steigen des Rechts,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

daß ich denen, die mich lieb haben, Besitztum zu eigen gebe und ihre Schatzkammern fülle.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

Jahwe schuf mich als den Anfang seiner Wege, als erstes seiner Werke, vorlängst.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

Von Ewigkeit her bin ich eingesetzt, zu Anbeginn, seit dem Ursprunge der Erde.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

Als die Urfluten noch nicht waren, wurde ich geboren, als es noch keine Quellen gab, reich an Wasser.

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

Ehe die Berge eingesenkt waren, vor den Hügeln wurde ich geboren,

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

ehe er noch Land und Fluren geschaffen hatte und die Masse der Schollen des Erdkreises.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

Als er den Himmel herstellte, war ich dabei, als er die Wölbung über dem Ocean festsetzte,

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

als er die Wolken droben festigte, als Haltung gewannen die Quellen des Oceans,

29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

als er dem Meere seine Schranke setzte, daß die Wasser seinen Befehl nicht überschreiten durften, als er die Grundfesten der Erde feststellte:

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

da war ich ihm als Werkmeisterin zur Seite; da war ich ganz Entzücken Tag für Tag, spielend geschäftig vor ihm zu jeder Zeit,

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

spielend auf seinem Erdenrund, und hatte mein Entzücken an den Menschenkindern.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

Nun denn, ihr Söhne, gehorcht mir! Denn: wohl denen, die meine Wege einhalten!

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

Hört auf Zucht, daß ihr weise werdet, und schlagt sie nicht in den Wind.

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

Wohl dem Menschen, der mir gehorcht, so daß er Tag für Tag an meinen Thüren wacht, indem er die Pfosten meiner Thore hütet.

35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

Denn wer mich findet, der findet Leben und erlangt Wohlgefallen von Jahwe.

36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Wer mich aber verfehlt, der frevelt gegen sich selbst; alle, die mich hassen, wollen den Tod.