Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Mon ikke Visdommen kalder, løfter Indsigten ikke sin røst?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Oppe på Høje ved Vejen, ved Korsveje træder den frem;
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
ved Porte, ved Byens Udgang, ved Dørenes Indgang råber den:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
Jeg kalder på eder, I Mænd, løfter min Røst til Menneskens Børn.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
I tankeløse, vind jer dog Klogskab, I Tåber, så få dog Forstand!
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Hør, thi jeg fører ædel Tale, åbner mine Læber med retvise Ord;
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
ja, Sandhed taler min Gane, gudløse Læber er mig en Gru.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Rette er alle Ord af min Mund, intet er falskt eller vrangt;
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
de er alle ligetil for den kloge, retvise for dem der vandt Indsigt
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Tag ved Lære, tag ikke mod Sølv, tag mod Kundskab fremfor udsøgt Guld;
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
thi Visdom er bedre end Perler, ingen Skatte opvejer den
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Jeg, Visdom, er Klogskabs Nabo og råder over Kundskab og Kløgt.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
HERRENs Frygt er Had til det onde. Jeg hader Hovmod og Stolthed, den onde Vej og den falske Mund.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Jeg ejer Råd og Visdom, jeg har Forstand, jeg har Styrke.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Ved mig kan Konger styre og Styresmænd give retfærdige Love;
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
ved mig kan Fyrster råde og Stormænd dømme Jorden.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Jeg elsker dem, der elsker mig, og de, der søger mig, finder mig.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Hos mig er der Rigdom og Ære, ældgammelt Gods og Retfærd.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Min Frugt er bedre end Guld og Malme, min Afgrøde bedre end kosteligt Sølv.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Jeg vandrer på Retfærds Vej. midt hen ad Rettens Stier
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
for at tildele dem, der elsker mig, Gods og fylde deres Forrådshuse.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Mig skabte HERREN først blandt sine Værker, i Urtid, førend han skabte andet;
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
jeg blev frembragt i Evigheden, i Begyndelsen, i Jordens tidligste Tider;
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
jeg fødtes, før Verdensdybet var til, før Kilderne, Vandenes Væld, var til;
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
førend Bjergene sænkedes, før Højene fødtes jeg,
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
førend han skabte Jord og Marker, det første af Jordsmonnets Støv.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Da han grundfæsted Himlen, var jeg hos ham, da han satte Hvælv over Verdensdybet.
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Da han fæstede Skyerne oventil og gav Verdensdybets Kilder deres faste Sted,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
da han satte Havet en Grænse, at Vandene ej skulde bryde hans Lov, da han lagde Jordens Grundvold,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
da var jeg Fosterbarn hos ham, hans Glæde Dag efter Dag; for hans Åsyn leged jeg altid,
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
leged på hans vide Jord og havde min Glæde af Menneskens Børn.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Og nu, I Sønner, hør mig! Vel den, der vogter på mine Veje!
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Hør på Tugt og bliv vise, lad ikke hånt derom!
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Lykkelig den, der hører på mig, så han daglig våger ved mine Døre og vogter på mine Dørstolper.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Thi den, der ftnder mig; finder Liv og opnår Yndest hos HERREN;
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
men den, som mister mig, skader sig selv; enhver, som hader mig, elsker Døden.
