Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Ne propovijeda li mudrost i ne diže li razboritost svoj glas?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Navrh brda, uza cestu, na raskršćima stoji,
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
kod izlaza iz grada, kraj ulaznih vrata, ona glasno viče:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
“Vama, o ljudi, propovijedam i upravljam svoj glas sinovima ljudskim.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Shvatite mudrost, vi neiskusni, a vi nerazumni, urazumite srce.
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Slušajte, jer ću zboriti o važnim stvarima, i moje će usne otkriti što je pravo.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Jer moje nepce zbori istinu i zloća je mojim usnama mrska.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Sve su riječi mojih usta pravične, u njima nema ništa ni krivo ni prijetvorno.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Sve su one jasne razboritomu i pravedne onomu tko je stekao spoznaju.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Primajte radije moju pouku no srebro i znanje požudnije od zlata.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Jer mudrost je vrednija od biserja i nikakve se dragocjenosti ne mogu porediti s njom.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Ja, mudrost, boravim s razboritošću i posjedujem znanje umna djelovanja.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Strah Gospodnji mržnja je na zlo. Oholost, samodostatnost, put zloće i usta puna laži - to ja mrzim.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Moji su savjet i razboritost, ja sam razbor i moja je jakost.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Po meni kraljevi kraljuju i velikaši dijele pravdu.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Po meni knezuju knezovi i odličnici i svi suci zemaljski.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Ja ljubim one koji ljube mene i nalaze me koji me traže.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
U mene je bogatstvo i slava, postojano dobro i pravednost.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Moj je plod bolji od čista i žežena zlata i moj je prihod bolji od čistoga srebra.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Ja kročim putem pravde, sred pravičnih staza,
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
da dadem dobra onima koji me ljube i napunim njihove riznice.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Jahve me stvori kao počelo svoga djela, kao najraniji od svojih čina, u pradoba;
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
oblikovana sam još od vječnosti, odiskona, prije nastanka zemlje.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Rodih se kad još nije bilo pradubina, dok nije bilo izvora obilnih voda.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Rodih se prije nego su utemeljene gore, prije brežuljaka.
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
Kad još ne bijaše načinio zemlje, ni poljana, ni početka zemaljskom prahu;
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
kad je stvarao nebesa, bila sam nazočna, kad je povlačio krug na licu bezdana.
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Kad je u visini utvrđivao oblake i kad je odredio snagu izvoru pradubina;
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
kad je postavljao moru njegove granice da mu se vode ne preliju preko obala, kad je polagao temelje zemlji,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
bila sam kraj njega, kao graditeljica, bila u radosti, iz dana u dan, igrajući pred njim sve vrijeme:
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
igrala sam po tlu njegove zemlje, i moja su radost djeca čovjekova.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Tako, djeco, poslušajte me, blago onima koji čuvaju moje putove.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Poslušajte pouku - da stečete mudrost i nemojte je odbaciti.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Blago čovjeku koji me sluša i bdi na mojim vratima svaki dan i koji čuva dovratnike moje.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Jer tko nalazi mene, nalazi život i stječe milost od Jahve.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
A ako se ogriješi o mene, udi svojoj duši: svi koji mene mrze ljube smrt.”
