Sananlaskujen 7
1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
Mans bērns, sargi manus vārdus un glabā pie sevis manu mācību.
2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
Sargi manu pamācīšanu, tad tu dzīvosi, un manu mācību kā savu acu raugu.
3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
Sien to ap saviem pirkstiem, ieraksti to savas sirds galdiņā.
4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
Saki uz gudrību: Tu esi mana māsa! un atzīšanu sauc par savu radinieci,
5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
Ka tu sevi pasargi no svešas sievas, no svešinieces ar mīkstiem vārdiem.
6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
Jo es skatījos pa sava nama logu, caur saviem skadriņiem,
7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
Un redzēju nejēgu vidū un ieraudzīju starp zēniem neprātīgu jaunekli.
8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
Tas gāja pa ielu ap nama stūri, staigāja pa viņas nama ceļu,
9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
Pavakarē, krēslā, nakts vidū un tumsā.
10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
Un redzi, viņu sastapa sieva, maukas apģērbā un viltu sirdī.
11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
Šī bija trakule un palaidne, viņas kājas nemetās mājā;
12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
Te viņa ārā, te uz ielām un glūn aiz visiem stūriem.
13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
Un tā viņu apkampa un skūpstīja kā bezkauņa un uz to sacīja:
14 "Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
„Pateicības upuri man bija jānes; šodien es savu solījumu esmu pildījusi.
15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
Tādēļ esmu izgājusi tev pretī, tavu vaigu meklēt un tevi esmu atradusi.
16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
Ar apsegiem esmu klājusi savu gultu, ar strīpainiem Ēģiptes palagiem.
17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
Savu gultu esmu izkvēpinājusi ar mirrēm, alvejām un kanēli;
18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
Nāc, lai izbaudām kārības līdz rītam, lai izpriecājamies mīlestībā;
19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
Jo vīrs nav mājās, viņš aizgājis tālā ceļā,
20 Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
Viņš naudas maku ņēmis līdz, tik uz svētkiem vēl pārnāks mājās.“
21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
Viņa to pierunāja ar savu vārdu drūzmu, ar savu mīksto mēli tā viņu aizrāva.
22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
Uz reizi tas viņai gāja pakaļ, kā vērsis iet pie kaušanas un kā nelietis, saistīts uz sodu,
23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
Kamēr bulta viņa aknas pāršķeļ; tā putns skrien sprostā un nezin, ka tas pret viņa dzīvību.
24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
Nu tad, bērni, klausiet mani, un ņemiet vērā manas mutes vārdus.
25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
Lai tava sirds nenomaldās uz viņas ceļiem un nenoklīsti uz viņas gaitām;
26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
Jo daudz ir to nokauto, ko tā gāzusi zemē, un liels pulks, ko viņa nogalinājusi.
