Sananlaskujen 7
1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
Min Søn! bevar mine Ord, og gem mine Bud hos dig.
2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
Hold mine Bud, saa skal du leve, og min Lov som din Øjesten.
3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
Bind dem om dine Fingre, skriv dem paa dit Hjertes Tavle!
4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
Sig til Visdommen: Du er min Søster, og Forstanden kalde du din Kynding;
5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
for at den maa bevare dig fra en fremmed Kvinde, fra en ubekendt, som gør sine Ord glatte.
6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
Thi jeg saa ud af mit Hus's Vindu, igennem mit Gitter;
7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
og jeg saa iblandt de uerfarne, jeg blev var iblandt Sønnerne et ungt Menneske, som fattedes Forstand,
8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
og han gik forbi paa Gaden ved hendes Hjørne og skred frem ad Vejen til hendes Hus,
9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
i Tusmørket om Aftenen efter Dagen, midt i Natten og Mørket.
10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
Og se, en Kvinde mødte ham i Horesmykke og underfundig i Hjertet,
11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
støjende og ustyrlig, hendes Fødder kunne ikke blive i hendes Hus.
12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
Stundom er hun ude, stundom paa Gaderne og lurer ved alle Hjørner.
13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
Og hun tog fat paa ham og kyssede ham, hun gjorde sit Ansigt frækt og sagde til ham:
14 "Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
Der paalaa mig Takoffer, i Dag har jeg betalt mine Løfter;
15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
derfor er jeg gaaet ud at møde dig, at søge dit Ansigt, og jeg har fundet dig.
16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
Jeg har redet mit Leje med Tæpper, med stribet Tøj af Garn fra Ægypten;
17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
jeg har overstænket min Seng med Myrra. Aloe og Kanel;
18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
kom, lader os beruse os i Kærlighed indtil Morgenen, lader os forlyste os i Elskov;
19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
thi Manden er ikke hjemme, han er faren lang Vej bort;
20 Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
han tog Pengeknuden med sig, han kommer hjem til Fuldmaanedagen.
21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
Hun bøjede ham med sin megen Overtalelse, tilskyndte ham med sine smigrende Læber.
22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
Hvo der hastelig gaar efter hende, kommer som Oksen til Slagterbænken og som i Fodlænken, der er til Daarens Tugtelse,
23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
indtil en Pil sønderskærer hans Lever; ligesom Fuglen skynder sig til Snaren og ved ikke, at det gælder dens Liv.
24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
Saa hører mig nu, I Børn! og agter paa min Munds Ord!
25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
Lad dit Hjerte ikke vige af til hendes Veje, lad dig ikke forvildes paa hendes Stier;
26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
thi mange ere de gennemborede, som hun har fældet, og mangfoldige alle de, hun har ihjelslaget.
