Sananlaskujen 7
1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
Čuvaj, sine, riječi moje i pohrani moje zapovijedi kod sebe.
2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
Čuvaj moje zapovijedi, i bit ćeš živ, i nauk moj kao zjenicu oka svoga.
3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
Priveži ih sebi na prste, upiši ih na ploči srca svoga;
4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
reci mudrosti: “Moja si sestra” i razboritost nazovi “sestričnom”,
5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
da te čuva od žene preljubnice, od tuđinke koja laskavo govori.
6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
Kad bijah jednom na prozoru svoje kuće i gledah van kroz rešetku,
7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
vidjeh među lakovjernima, opazih među momcima nerazumna mladića:
8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
prolazio je ulicom kraj njezina ugla i koracao putem k njezinoj kući
9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
u sumraku između dana i večeri kad se hvata noćna tmina;
10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
i gle, susrete ga žena, bludno odjevena i s prijevarom u srcu.
11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
Jogunasta bijaše i razuzdana, noge joj se nisu mogle u kući zadržati;
12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
bila je čas na ulici, čas na trgovima i vrebala kod svakog ugla;
13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
i uhvati ga i poljubi i reče mu bezobrazna lica:
14 "Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
“Bila sam dužna žrtvu pričesnicu, i danas izvrših svoj zavjet;
15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
zato sam ti izašla u susret, da te tražim, i nađoh te.
16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
Svoju sam postelju nastrla sagovima, vezenim pokrivačima misirskim;
17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
svoj sam krevet namirisala smirnom, alojem i cimetom.
18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
Hajde da se opijamo nasladom do jutra i da se radujemo užicima ljubavi.
19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
Jer muža mi nema kod kuće: otišao je na dalek put;
20 Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
uzeo je sa sobom novčani tobolac; a vratit će se kući tek o uštapu.”
21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
Tako ga zavede svojim vičnim nagovorom, odvuče ga svojim glatkim usnama.
22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
I ludo on pođe za njom, kao što vol ide na klaonicu i kao što jelen zapleten u mrežu čeka
23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
dok mu strijela ne probije jetra, i kao ptica što ulijeće u zamku, i ne znajući da će ga to života stajati.
24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
Zato me, sine moj, poslušaj i čuj riječi mojih usta.
25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
Nek' ti srce ne zastranjuje na njezine putove i ne lutaj po njezinim stazama.
26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
Jer je mnoge smrtno ranila i oborila, i mnogo je onih što ih je pobila.
