Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
Mans bērns, ja tu priekš sava tuvākā galvojis un roku devis priekš cita,
2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
Tad tu esi sasaistīts ar savas mutes valodu un savaldzināts ar savas mutes vārdiem.
3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
Tad dari jel tā mans bērns, un izglābies, ja tu savam tuvākam rokā esi nācis; ej, meties zemē priekš viņa un spied savu tuvāko;
4 Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
Nedod savām acīm miega, nedod savām acīm dusas;
5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
Izglābies kā stirna no viņa rokas un kā putns no mednieka rokas!
6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
Ej pie skudras, sliņķi, skaties viņas ceļus un topi gudrs!
7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
Lai tai nav valdnieka, ne virsnieka, ne kunga,
8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
Tā tomēr savu maizi sagādā vasarā, savu barību sakrāj pļaujamā laikā.
9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
Cik ilgi tu gulēsi, sliņķi? Kad tu celsies no sava miega?
10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
Guli maķenīt, snaudi maķenīt, saliec maķenīt rokas miegā;
11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
Tad tava nabadzība tev pienāks nākdama, un tavs trūkums, kā apbruņots vīrs.
12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
Nelieša cilvēks ir tāds negants vīrs, kas staigā ar netiklu muti,
13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
Met ar acīm, piegrūž ar kājām, zīmē ar pirkstiem.
14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
Netiklība ir viņa sirdī, viņš domā vienmēr uz ļaunu, saceļ ķildas.
15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
Tādēļ viņam nelaime nāks piepeši, viņš ātri taps satriekts un dziedināšanas nebūs.
16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
Šās sešas lietas Tas Kungs ienīst, un tā septītā viņam ir negantība:
17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
Lepnas acis, melu mēle un rokas, kas nenoziedzīgas asinis izlej,
18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
Sirds, kas negantus nodomus perē; kājas, kas mudīgas uz ļaunu skriet;
19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
Viltīgs liecinieks, kas droši melus runā, un kas ķildu ceļ starp brāļiem. -
20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
Mans bērns, glabā sava tēva pamācīšanu un nepamet savas mātes mācību.
21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
Sasien to allažiņ uz savas sirds un sien to ap savu kaklu.
22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
Kad tu staigā, tad tā tevi pavadīs; kad tu apgulies, tad tā tevi apsargās, un kad tu uzmodies, tad tā ar tevi runās;
23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
Jo pamācīšana ir spīdeklis, un mācība gaišums, un kad pārmāca un rāj, tas ir dzīvības ceļš;
24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
Ka tās tev izsargā no negodīgas sievas, no svešas sievietes mīkstās mēles.
25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
Nekāro savā sirdī pēc viņas skaistuma, un lai viņa tevi nesagūsta ar savām acīm;
26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
Jo caur mauku tiek līdz maizes drupekļiem, un vīra sieva tev notvers pat dārgo dzīvību.
27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
Vai arī uguni var klēpī ņemt, un drēbes nesadegtu?
28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
Vai uz kvēlošām oglēm var iet un nesadedzinātu kājas?
29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
Tāpat, kas ieiet pie otra sievas; nesodīts nepaliks, kas to aizskar.
30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
Zaglim nepiedod vis, ka zog izsalcis, vēderu pildīt.
31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
Bet pieķerts tas septiņkārt atlīdzinās, visu sava nama padomu tas atdos.
32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
Kas ar sievu laulību pārkāpj, tam prāta nav; to tik dara, kas sev dzīvību grib nogalināt.
33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
Tam būs kāviens un kauns un negods bez gala;
34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
Jo viņas vīra dusmas iekarsušās netaupīs atriebšanas laikā.
35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.
Tas nebēdās ne par kādu līdzību(izpirkumu), un nebūs miera, cik dāvanu arī nedotu.
