Sananlaskujen 6

1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;

Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.

2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,

Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.

3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;

ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.

4 Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.

Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.

5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.

Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.

6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.

Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.

7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,

Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,

8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.

Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.

9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?

Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?

10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,

Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;

11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.

12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,

Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,

13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,

Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.

14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.

Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.

15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.

Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.

16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:

Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:

17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,

Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;

18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,

Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;

19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.

20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.

Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.

21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.

Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.

22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.

Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.

23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,

Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,

24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.

Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.

25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.

Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.

26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.

Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.

27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?

Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?

28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?

Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?

29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.

Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.

30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?

Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:

31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.

Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;

32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.

Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.

33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.

Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.

34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.

Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:

35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.

Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.