Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Hijo mío está atento a mi sabiduría, y a mi inteligencia inclina tu oído:
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
Para que guardes mis consejos; y tus labios conserven la ciencia.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Porque los labios de la mujer extraña destilan panal de miel; y su paladar es más suave que el aceite:
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Mas su fin es amargo como el ajenjo; agudo como espada de dos filos.
Sus pies descienden a la muerte: sus pasos sustentan el sepulcro. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
Si no pesares el camino de vida, sus caminos son instables: no los conocerás.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Ahora pues, hijos, oídme, y no os apartéis de las razones de mi boca.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Aleja de ella tu camino; y no te acerques a la puerta de su casa.
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Porque no des a los extraños tu honor; y tus años a cruel.
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Porque no se harten los extraños de tu fuerza; y tus trabajos estén en casa del extraño:
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
Y gimas en tus postrimerías, cuando se consumiere tu carne y tu cuerpo,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
Y digas: ¿Cómo aborrecí el castigo; y mi corazón menospreció la reprensión,
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
Y no oí la voz de los que me castigaban; y a los que me enseñaban no incliné mi oído?
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Poco se faltó para que no cayese en todo mal, en medio de la compañía y de la congregación.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Bebe el agua de tu cisterna, y las corrientes de tu pozo.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Derrámense por de fuera tus fuentes: en las plazas los ríos de tus aguas.
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Sean para ti solo, y no para los extraños contigo.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Será bendito tu manadero; y alégrate de la mujer de tu mocedad.
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
Cierva amada, y graciosa cabra; sus pechos te hartarán en todo tiempo; y de su amor andarás ciego de continuo.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
¿Y por qué andarás ciego, hijo mío, con la ajena, y abrazarás el seno de la extraña?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Pues que los caminos del hombre están delante de los ojos de Jehová, y él pesa todas sus veredas.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Sus iniquidades prenderán al impío; y con las cuerdas de su pecado será detenido.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Él morirá sin castigo; y por la multitud de su locura errará.
