Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Hijo mío, atiende a mi sabiduría, E inclina tu oído a mi entendimiento,
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
Para que guardes discreción Y tus labios conserven conocimiento.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Porque los labios de la mujer inmoral destilan miel, Y su paladar es más suave que el aceite.
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Pero su propósito es amargo como el ajenjo Y agudo como espada de dos filos.
Sus pies descienden a la muerte. Sus pasos se precipitan al Seol. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
No considera el camino de la vida. Sus sendas son inestables, pero ella no lo sabe.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Ahora, pues, hijos, escúchenme. No se aparten de las palabras de mi boca:
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Aleja de ella tu camino. No te acerques a la puerta de su casa
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
No sea que des a otros tu vigor, Y tus años al cruel.
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
No sea que los extraños se llenen de tus fuerzas, Y tu esfuerzo se quede en casa ajena.
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
Gemirás cuando te llegue el desenlace, Y se consuma la carne de tu cuerpo.
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
Entonces dirás: ¡Cómo aborrecí la corrección, Y mi corazón menospreció la reprensión!
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
¡No hice caso a la voz de mis maestros, Ni presté oído a mis instructores!
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Casi en la cima de todo mal estuve En medio de la asamblea y de la congregación.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Bebe el agua de tu propia cisterna, Y el agua fresca de tu propio pozo.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
¿Se derramarán afuera tus manantiales, Tus corrientes de aguas por las plazas?
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
¡Sean solamente tuyos, Y no de extraños contigo!
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Sea bendito tu manantial Y regocíjate con la esposa de tu juventud,
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
Como hermosa venada o graciosa gacela, Sus pechos te satisfagan en todo tiempo, Y recréate siempre con su amor.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
¿Por qué, hijo mío, estarás apasionado con mujer ajena, Y abrazarás el seno de una extraña?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Porque los caminos del hombre están ante los ojos de Yavé. Él observa todas sus sendas.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
En su propia iniquidad quedará atrapado el inicuo. Será atado con las cuerdas de su propio pecado.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Morirá por falta de corrección, Extraviado en la inmensidad de su locura.
