Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Sine moj, slušaj mudrost moju, k razumu mojemu prigni uho svoje,
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
Da se držiš razboritosti, i usne tvoje da hrane znanje.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Jer s usana tuðe žene kaplje med, i grlo joj je mekše od ulja;
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Ali joj je pošljedak gorak kao pelen, oštar kao maè s obje strane oštar.
Noge joj slaze k smrti, do pakla dopiru koraci njezini. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
Da ne bi mjerio puta životnoga, savijaju se staze njezine da ne znaš.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Zato, djeco, poslušajte mene, i ne otstupajte od rijeèi usta mojih.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Neka je daleko od nje put tvoj, i ne približuj se k vratima kuæe njezine,
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Da ne bi dao drugima slave svoje i godina svojih nemilostivome,
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Da se ne bi tuðinci nasitili tvojega blaga i trud tvoj da ne bi bio u tuðoj kuæi,
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
I da ne ridaš na pošljedak, kad se stroši meso tvoje i tijelo tvoje,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
I reèeš: kako mrzih na nastavu, i kako srce moje prezira karanje!
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
I ne poslušah glasa uèitelja svojih, i ne prignuh uha svojega k onima koji me uèahu!
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Umalo ne zapadoh u svako zlo usred zbora i skupštine.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Pij vodu iz svojega studenca i što teèe iz tvojega izvora.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Neka se razlivaju tvoji izvori na polje, i potoci po ulicama.
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Imaj ih sam za se, a ne tuðin s tobom.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Blagosloven da je izvor tvoj, i veseli se ženom mladosti svoje;
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
Neka ti je kao košuta mila i kao srna ljupka; dojke njezine neka te opijaju u svako doba, u ljubavi njezinoj posræi jednako.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
A zašto bi, sine, posrtao za tuðinkom i golio njedra tuðoj,
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Kad su pred oèima Gospodu putovi svaèiji, i mjeri sve staze njegove?
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Bezbožnika æe uhvatiti njegova bezakonja, i u uža grijeha svojih zaplešæe se;
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Umrijeæe bez nastave, i od mnoštva ludosti svoje lutaæe.
