Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Son min, gjev agt på min visdom, lut øyra ned til mitt vit!
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
So du kann halda deg gløggtenkt, og lipporne gøyma på kunnskap.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
For honning dryp av skjøkjelippor, og hennar gom er sleipar’ enn olje,
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
men til slutt er ho beisk som malurt, kvass som eit tvieggja sverd.
Hennar føter stig ned til dauden, hennar fet fører radt til helheims. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
Ho gjeng ikkje livsens stig, gålaus vinglar ho vegvill.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Og no, søner, høyr på meg, og vik ikkje frå det munnen min mæler!
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Lat din veg vera langt frå henne, kom’kje nær til husdøri hennar!
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Annars gjev du din vænleik til andre, åt ein hardstyrar åri dine.
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Av di eiga vil framande mettast, det du samla med stræv, kjem i annanmanns hus,
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
so du lyt stynja til slutt når ditt hold og kjøt er upptært,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
og segja: «Kor kunde eg hata tukt, og hjarta mitt vanvyrda age?
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
Kvi høyrde eg ikkje på meistrarne mine, og lydde på deim som lærde meg?
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Nær var eg komen ille i det midt i mengdi som sat til tings.»
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Drikk or din eigen brunn, det som renn or di eigi kjelda!
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Skulde kjeldorne dine renna på gata, vatsbekkjerne dine ute på torgi?
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Lat deim vera berre for deg, og ikkje for framande med deg!
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Kjelda di vere velsigna, gled du deg i din ungdoms viv.
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
Elskhugs-hindi, ynde-gasella - barmen hennar alltid deg kveikje, stødt vere du trylt av hennar kjærleik.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
Kvi skulde du, son min, tryllast av onnor kona, og femna barmen på framand kvinna?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
For Herren hev kvar manns vegar for augo, og han jamnar alle hans stigar.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Den gudlause vert fanga i misgjerningarne sine, hans synde-band bind honom fast.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Han døyr av di han ikkje let seg aga, og ved sin store dårskap tumlar han i koll.
