Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Fili mi, attende ad sapientiam meam, et prudentiæ meæ inclina aurem tuam,
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
ut custodias cogitationes, et disciplinam labia tua conservent. Ne attendas fallaciæ mulieris.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Favus enim distillans labia meretricis, et nitidius oleo guttur eius.
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Novissima autem illius amara quasi absinthium, et acuta quasi gladius biceps.
Pedes eius descendunt in mortem, et ad inferos gressus illius penetrant. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
Per semitam vitæ non ambulant, vagi sunt gressus eius, et investigabiles.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Nunc ergo fili mi audi me, et ne recedas a verbis oris mei.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Longe fac ab ea viam tuam, et ne appropinques foribus domus eius.
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Ne des alienis honorem tuum, et annos tuos crudeli.
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Ne forte implentur extranei viribus tuis, et labores tui sint in domo aliena,
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
et gemas in novissimis, quando consumseris carnes tuas et corpus tuum, et dicas:
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
Cur detestatus sum disciplinam, et increpationibus non acquievit cor meum,
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
nec audivi vocem docentium me, et magistris non inclinavi aurem meam?
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Pene fui in omni malo, in medio ecclesiæ et synagogæ.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Bibe aquam de cisterna tua, et fluenta putei tui:
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Deriventur fontes tui foras, et in plateis aquas tuas divide.
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Habeto eas solus, nec sint alieni participes tui.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Sit vena tua benedicta, et lætare cum muliere adolescentiæ tuæ:
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
cerva charissima, et gratissimus hinnulus. Ubera eius inebrient te in omni tempore, in amore eius delectare iugiter.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
Quare seduceris fili mi ab aliena, et foveris in sinu alterius?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Respicit Dominus vias hominis, et omnes gressus eius considerat.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Iniquitates suas capiunt impium, et funibus peccatorum suorum constringitur.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Ipse morietur, quia non habuit disciplinam, et in multitudine stultitiæ suæ decipietur.
