< Sananlaskujen 5 >

1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Figliuol mio, attendi alla mia sapienza, Inchina il tuo orecchio al mio intendimento;
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
Acciocchè tu osservi gli avvedimenti, E che le tue labbra conservino la scienza.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Perciocchè le labbra della [donna] straniera stillano favi di miele. E il suo palato [è] più dolce che olio;
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Ma il fine di essa [è] amaro come assenzio, Acuto come una spada a due tagli.
5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
I suoi piedi scendono alla morte; I suoi passi fanno capo all'inferno. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
I suoi sentieri sono vaganti, senza che essa sappia ove va, Perchè non considera attentamente la via della vita.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Ora dunque, figliuoli, ascoltatemi, E non vi dipartite da' detti della mia bocca.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Allontana la tua via da essa, E non accostarti all'uscio della sua casa;
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Che talora tu non dia il tuo onore agli stranieri, E gli anni tuoi al crudele;
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Che talora i forestieri non si sazino delle tue facoltà; E che le tue fatiche [non vadano] nella casa dello strano;
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
[E che tu non] gema alla fine, Quando la tua carne ed il tuo corpo saranno consumati;
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
E non dica: Come ebbi io in odio l'ammaestramento? E come rigettò il mio cuore la correzione?
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
E [come] non ascoltai la voce di quelli che mi ammaestravano, E non inchinai il mio orecchio a quelli che m'insegnavano?
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Quasi che sono stato in ogni male, In mezzo della raunanza e della congregazione.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Bevi delle acque della tua cisterna, E de' ruscelli di mezzo della tua fonte.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Spandansi le tue fonti fuori, Ed i ruscelli delle [tue] acque per le piazze.
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Sieno [quelle acque] a te solo, E a niuno strano teco.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Sia la tua fonte benedetta; E rallegrati della moglie della tua giovanezza.
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
[Siati ella] una cerva amorosa, ed una cavriuola graziosa; Inebbrinti le sue mammelle in ogni tempo; Sii del continuo invaghito del suo amore.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
E perchè, figliuol mio, t'invaghiresti della straniera, Ed abbracceresti il seno della forestiera?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Conciossiachè le vie dell'uomo [sieno] davanti agli occhi del Signore, E ch'egli consideri tutti i suoi sentieri.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Le iniquità dell'empio lo prenderanno, Ed egli sarà ritenuto con le funi del suo peccato.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Egli morrà per mancamento di correzione; E andrà errando per la molta sua pazzia.

< Sananlaskujen 5 >