< Sananlaskujen 5 >

1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Mein Sohn! Merk wohl auf meine Weisheit und neige meiner Einsicht hin dein Ohr!
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
Alsdann behältst du Einsicht, und deine Lippen wahren Klugheit.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Von Honigseim triefen die Lippen eines fremden Weibes; sein Gaumen ist noch glätter selbst als Öl.
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Am Ende aber ist sie bitter wie der Wermut und scharf wie ein zweischneidig Schwert.
5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
Zum Tode gehn die Füße, die sie besuchen, zur Unterwelt die Schritte, die zu ihr lenken. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
Geht sie den Weg des Lebens? Irrpfade nur sind ihre Bahnen; sie weiß es nicht.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Nun, meine Söhne, hört auf mich! Von meines Mundes Reden weichet nicht!
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Halt ferne deinen Weg von ihr! Komm nicht der Türe ihres Hauses nahe!
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Sonst mußt du deine Kraft mit einer Fremden, mit einer Unbarmherzigen dein Lager teilen.
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Und Fremde werden satt durch deine Arbeit, und deiner Mühen Preis wird einem andern Haus zuteil.
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
Und schließlich mußt du stöhnen, wenn Leib und Fleisch dir schwinden,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
und mußt bekennen: "Ach, daß ich Zucht gehaßt und daß mein Herz die Warnung hat verschmäht,
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
daß ich der Stimme meiner Lehrer nicht gehorcht und nicht mein Ohr geliehen meinen Lehrmeistern!
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Fast wäre ich geworden "alles Böse in der Gemeinde und Versammlung".
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Aus deiner Grube Wasser trink; nur was aus deinem Brunnen quillt!
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Nicht sollen deine Ströme sich nach außen gießen, nicht auf die freien Plätze deine Wasserbäche!
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Sie sollen dir allein gehören und nicht den Fremden neben dir!
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Gesegnet sei dein Born! Erfreu dich an dem Weibe deiner Jugend,
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
an dieser Hindin gar so lieb, an der Gazelle, also fein! Allzeit kann ihre Liebe dich berauschen; du kannst dich ihrem Lieben immerdar ergeben.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
Warum nur wolltest du, mein Sohn, dich einer anderen ergeben, umarmen einer Fremden Busen?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Klar liegen vor des Herren Auge eines jeden Wege; auf alle seine Pfade hat er acht.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Den Frevler nimmt gefangen seine Schuld; gebunden wird er mit den Stricken seiner Sünde.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Er stirbt aus Mangel an Botmäßigkeit und durch die große Torheit, der er sich ergeben.

< Sananlaskujen 5 >