Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
My son! to my wisdom give attention, To mine understanding incline thine ear,
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
To observe thoughtfulness, And knowledge do thy lips keep.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
For the lips of a strange woman drop honey, And smoother than oil [is] her mouth,
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
And her latter end [is] bitter as wormwood, Sharp as a sword [with] mouths.
Her feet are going down to death, Sheol do her steps take hold of. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
The path of life — lest thou ponder, Moved have her paths — thou knowest not.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
And now, ye sons, hearken to me, And turn not from sayings of my mouth.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Keep far from off her thy way, And come not near unto the opening of her house,
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Lest thou give to others thy honour, And thy years to the fierce,
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Lest strangers be filled [with] thy power, And thy labours in the house of a stranger,
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
And thou hast howled in thy latter end, In the consumption of thy flesh and thy food,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
And hast said, 'How have I hated instruction, And reproof hath my heart despised,
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
And I have not hearkened to the voice of my directors, And to my teachers have not inclined mine ear.
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
As a little thing I have been all evil, In the midst of an assembly and a company.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Drink waters out of thine own cistern, Even flowing ones out of thine own well.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Let thy fountains be scattered abroad, In broad places rivulets of waters.
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Let them be to thee for thyself, And not to strangers with thee.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Let thy fountain be blessed, And rejoice because of the wife of thy youth,
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
A hind of loves, and a roe of grace! Let her loves satisfy thee at all times, In her love magnify thyself continually.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
And why dost thou magnify thyself, My son, with a stranger? And embrace the bosom of a strange woman?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
For over-against the eyes of Jehovah are the ways of each, And all his paths He is pondering.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
His own iniquities do capture the wicked, And with the ropes of his sin he is holden.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
He dieth without instruction, And in the abundance of his folly magnifieth himself!
