Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
My son, attend unto my wisdom; incline thine ear to my understanding:
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
That thou mayest preserve discretion, and that thy lips may keep knowledge.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
For the lips of a strange woman drop honey, and her mouth is smoother than oil:
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
But her latter end is bitter as wormwood, sharp as a two-edged sword.
Her feet go down to death; her steps take hold on Sheol; (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
So that she findeth not the level path of life: her ways are unstable [and] she knoweth [it] not.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Now therefore, [my] sons, hearken unto me, and depart not from the words of my mouth.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Remove thy way far from her, and come not nigh the door of her house:
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
Lest thou give thine honour unto others, and thy years unto the cruel:
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
Lest strangers be filled with thy strength; and thy labours [be] in the house of an alien;
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
And thou mourn at thy latter end, when thy flesh and thy body are consumed,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
And say, How have I hated instruction, and my heart despised reproof;
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
Neither have I obeyed the voice of my teachers, nor inclined mine ear to them that instructed me!
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
I was well nigh in all evil in the midst of the congregation and assembly.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Drink waters out of thine own cistern, and running waters out of thine own well.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Should thy springs be dispersed abroad, and rivers of water in the streets?
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Let them be for thyself alone, and not for strangers with thee.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Let thy fountain be blessed; and rejoice in the wife of thy youth.
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
[As] a loving hind and a pleasant doe, let her breasts satisfy thee at all times; and be thou ravished always with her love.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
For why shouldest thou, my son, be ravished with a strange woman, and embrace the bosom of a stranger?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
For the ways of man are before the eyes of the LORD, and he maketh level all his paths.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
His own iniquities shall take the wicked, and he shall be holden with the cords of his sin.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
He shall die for lack of instruction; and in the greatness of his folly he shall go astray.
