Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Mærk dig, min Søn, min Visdom, bøj til min Indsigt dit Øre,
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
at Kløgt maa vaage øver dig, Læbernes Kundskab vare paa dig.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Thi af Honning drypper den fremmedes Læber, glattere end Olie er hendes Gane;
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
men til sidst er hun besk som Malurt, hvas som tveægget Sværd;
hendes Fødder styrer nedad mod Døden, til Dødsriget stunder hendes Fjed; (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
hun følger ej Livets Vej, hendes Spor er bugtet, hun ved det ikke.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Hør mig da nu, min Søn, vig ikke fra min Munds Ord!
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Lad din Vej være langt fra hende, kom ej hendes Husdør nær,
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
at du ikke maa give andre din Ære, en grusom Mand dine Aar.
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
at ikke dit Gods skal mætte fremmede, din Vinding ende i Andenmands Hus,
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
saa du gribes af Anger til sidst, naar dit Kød og Huld svinder hen,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
og du siger: »Ak, at jeg hadede Tugt, at mit Hjerte lod haant om Revselse,
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
saa jeg ikke lød mine Læreres Røst, ej bøjed mit Øre til dem, som lærte mig!
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Nær var jeg kommet i alskens Ulykke midt i Forsamling og Menighed!«
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Drik Vand af din egen Cisterne og rindende Vand af din Brønd;
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
lad ej dine Kilder flyde paa Gaden, ej dine Bække paa Torvene!
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Dig skal de tilhøre, dig alene, ingen fremmed ved Siden af dig!
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Velsignet være dit Væld, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
den elskelige Hind, den yndige Gazel; hendes Elskov fryde dig stedse, berus dig altid i hendes Kærlighed!
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
Hvi beruser du dig, min Søn, i en fremmed og tager en andens Hustru i Favn?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Thi for HERRENS Øjne er Menneskets Veje, grant følger han alle dets Spor;
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
den gudløse fanges af egen Brøde og holdes fast i Syndens Reb;
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
han dør af Mangel paa Tugt, gaar til ved sin store Daarskab.
