Sananlaskujen 5
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
Min Søn! giv Agt paa min Visdom; bøj dit Øre til min Indsigt;
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
at du maa gemme kloge Raad, og at dine Læber maa bevare Kundskab.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
Thi med Honning dryppe den fremmede Kvindes Læber, og glattere end Olie er hendes Gane.
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Men paa det sidste er hun besk som Malurt, hvas som et tveægget Sværd.
Hendes Fødder gaa nedad til Døden, hendes Skridt stunde imod Dødsriget. (Sheol h7585)
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
For at hun ikke skal tænke over Livets Sti, ere hendes Veje ustadige, uden at hun ved det.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
Saa hører mig nu, I Børn! og viger ikke fra min Munds Ord.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
Lad din Vej være langt fra hende, og nærm dig ikke Døren til hendes Hus,
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
at du ikke skal give andre din Ære og en grusom Herre dine Aar;
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
at fremmede ikke skulle mættes af din Formue, og alt, hvad du har arbejdet for, komme i anden Mands Hus;
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
saa at du skal hyle; paa det sidste, naar dit Kød og dit Huld tæres hen,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
og sige: Hvorledes har jeg dog kunnet hade Undervisning og mit Hjerte kunnet foragte Revselse?
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
saa at jeg ikke hørte paa mine Læbers Røst, ej heller bøjede mit Øre til dem, som underviste mig.
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
Nær var jeg kommen i al Ulykke midt i Forsamlingen og Menigheden.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
Drik Vand af din egen Brønd og frisk Vand af din egen Kilde!
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
Skulde vel dine Kilder flyde udenfor, dine Vandbække ud paa Gaderne?
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
Lad dem høre dig til, dig alene, og ikke de fremmede tillige med dig.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
Din Kilde være velsignet, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
en elskelig Hind og en yndig Stenged; hendes Barm beruse dig stedse, i hendes Kærlighed sværme du alle Tider.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
Hvorfor vil du, min Søn! sværme for en fremmed Kvinde og favne en anden Kvindes Barm?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
Thi en Mands Veje ere for Herrens Øjne, og han vejer alle hans Skridt.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
Den ugudeliges Misgerninger skulle gribe ham selv, og han skal holdes fast i sin Synds Snorer.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
Han skal dø, fordi han ikke vilde lade sig undervise, og han skal tumle om for sin Daarligheds Skyld.
