Sananlaskujen 31
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
Ko e ngaahi lea ʻae tuʻi ko Limueli, ko e tala naʻe akonaki ʻaki ia ʻe heʻene faʻē.
2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
“Ko e hā, ʻeku tama? Pea ko e hā, ʻae tama ʻo hoku manāva? Pea ko e hā, ʻae tama ʻa ʻeku ngaahi fuakava?
3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
ʻOua naʻa tuku ho mālohi ki he kakai fefine, pe ko ho ngaahi hala ki he meʻa ʻoku ʻauha ai ʻae ngaahi tuʻi.
4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
ʻOku ʻikai taau mo e ngaahi tuʻi, ʻE Limueli, ʻoku ʻikai taau mo e ngaahi tuʻi ke faʻa inu kava pe ke inu ʻe he houʻeiki ʻae kava kona.
5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
Telia naʻa nau inu, pea ngalo ai ʻae fono, pea taʻetotonu ai ʻae fakamaau, ki he kakai ʻoku mamahi.
6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
ʻAtu ʻae kava mālohi kiate ia ʻoku meimei mate, mo e uaine kiate kinautolu ʻoku māfasia honau loto.
7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
Tuku ke ne inu ke ngalo ai ʻene masiva, pea ʻoua naʻa toe manatu ki heʻene mamahi.
8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
Ke matoʻo ho ngutu koeʻuhi ko e noa, ʻi he meʻa ʻanautolu kotoa pē kuo fakamaau ki he mate.
9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
Matoʻo ho ngutu, pea ke fakamaau māʻoniʻoni, pea ke langomakiʻi ʻae masiva, pea mo e paea ʻi heʻene meʻa.”
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
Ko hai ʻoku faʻa maʻu ʻae fefine fai lelei? He ʻoku maʻongoʻonga ia ʻi he ngaahi maka koloa.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
ʻOku falala fakamoʻomoʻoni kiate ia ʻae loto ʻo hono husepāniti, pea ʻe ʻikai ʻaonga kiate ia ha meʻa ʻoku maʻu ʻi he fakamālohi.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
ʻE fai lelei ia kiate ia, ka ʻe ʻikai ha kovi ʻi he ʻaho kotoa pē ʻo ʻene moʻui:
13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
ʻOku ne kumi ʻae fulufuluʻi sipi, mo e louʻakau, ʻo ne ngāue fiefia ʻaki ʻa hono nima.
14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
ʻOku ne hangē ko e ngaahi vaka ʻoe kau fakatau, he ʻoku ne ʻomi ʻene meʻakai mei he mamaʻo.
15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
ʻOku ne tuʻu hake foki ʻi he kei poʻuli, ʻo ne tufaki ʻae meʻakai ki heʻene kau nofoʻanga, mo e ʻinasi ʻo ʻene kau kaunanga.
16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
ʻOku ne manako ki ha ngoue, pea ne fakatau ia: pea ʻoku ne tō ʻae ngoue vaine mei he fua ʻo hono nima.
17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
ʻOku nonoʻo ʻaki ʻae mālohi ʻa hono kongaloto, ʻoku ne fakamālohi hono nima.
18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
ʻOku ne ʻilo ʻoku lelei ʻae meʻa ʻoku ne fakatauʻaki: ʻoku ʻikai ke mate ʻene maama ʻi he pō.
19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
ʻOku ne ai hono nima ki he meʻa ʻoku fīʻaki ʻae filo, pea ʻoku puke ʻi hono nima ʻae ʻaiʻanga filo.
20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
ʻOku mafao atu hono nima ki he masiva, ʻio, ʻoku mafao atu hono nima kiate kinautolu ʻoku paea.
21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
ʻOku ʻikai manavahē ia ki he tō mai ʻae ʻuha hinehina ki heʻene kau nofoʻanga: he ʻoku lōua ʻae kofu ʻo ʻene kau nofoʻanga kotoa pē.
22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
ʻOku ne ngaohi kiate ia ʻae ngaahi kofuʻaki ʻae tupenu kuo tuitui fakasanisani: ko hono ngaahi kofu ko e silika mo e meʻa kulaʻahoʻaho.
23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
ʻOku ongoongoa hono husepāniti ʻi he ngaahi matapā, ʻoka nofo hifo ia mo e kau mātuʻa ʻoe fonua.
24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
ʻOku ngaohi ʻe ia ʻae tupenu tuʻovalevale lelei, ʻo ne fakatauʻaki: pea ʻoku ʻatu ʻa hono ngaahi noʻo ki he kau fakatau.
25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Ko hono kofu ko e mālohi mo e ongoongolelei; pea ʻe fiefia ia ʻi he ngaahi ʻaho kimui.
26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
ʻOku matoʻo hono ngutu ʻi he poto; pea ʻoku ʻi hono ʻelelo ʻae fono ʻoe ʻofa.
27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
ʻOku ne tokanga lahi ki he anga ʻo hono fale, pea ʻoku ʻikai ke kai ʻe ia ʻae mā ʻae fakapikopiko.
28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
ʻOku tupu hake ʻene fānau, ʻonau ui ia ko e monūʻia; pea ʻoku fakaongoongoleleiʻi ia ʻe hono husepāniti foki.
29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
“Kuo fai lelei ʻe he kau ʻofefine tokolahi, ka ʻoku ke lelei hake koe ʻiate kinautolu kotoa pē.”
30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
Ko e meʻa kākā ʻae matamatalelei, pea ko e vaʻinga ʻae hoihoifua: ka ko e fefine ʻoku manavahē kia Sihova ʻe fakaongoongoleleiʻi ia.
31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
Foaki kiate ia mei he fua ʻo hono nima: pea tuku pe ke fakaongoongoleleiʻi ia ʻi he ngaahi matapā ʻe heʻene ngaahi ngāue ʻaʻana.
