Sananlaskujen 31
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
Palabras de Lemuel rey: la profecía con que le enseñó su madre.
2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
¿Qué, hijo mío? ¿Y qué, hijo de mi vientre? ¿y qué, hijo de mis deseos?
3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
No des a las mujeres tu fuerza, ni tus caminos, que es para destruir a los reyes.
4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
No es de los reyes, o! Lemuel, no es de los reyes beber vino, ni de los príncipes la cerveza:
5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
Porque no beban, y olviden la ley; y perviertan el derecho de todos los hijos afligidos.
6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
Dad la cerveza al que perece, y el vino a los de amargo ánimo.
7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
Beban, y olvídense de su necesidad, y de su miseria no se acuerden más.
8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
Abre tu boca por el mudo, en el juicio de todos los hijos de muerte.
9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
Abre tu boca, juzga justicia, y el derecho del pobre, y del menesteroso.
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
¿Mujer valiente quién la hallará? porque su valor luengamente pasa al de las piedras preciosas.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
El corazón de su marido está en ella confiado, y de despojo no tendrá necesidad.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
Dárle ha bien, y no mal, todos los días de su vida.
13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
Buscó lana y lino; y de voluntad trabajó con sus manos.
14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
Fue como navío de mercader, que trae su pan de lejos.
15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
Levantóse aun de noche; y dio comida a su familia; y ración a sus criadas.
16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
Consideró la heredad, y compróla; y plantó viña del fruto de sus manos.
17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
Ciñó sus lomos de fortaleza, y esforzó sus brazos.
18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
Gustó que era buena su granjería; su candela no se apagó de noche.
19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
Aplicó sus manos al huso; y sus manos trataron la rueca.
20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
Su mano extendió al pobre; y al menesteroso extendió sus manos.
21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
No tendrá temor de la nieve por su familia, porque toda su familia está vestida de ropas dobladas.
22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
Ella se hizo tapices: de lino fino y púrpura es su vestido.
23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
Conocido es su marido en las puertas, cuando se asienta con los ancianos de la tierra.
24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
Hizo telas, y vendió; y dio cintas al mercader.
25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Fortaleza y hermosura es su vestido; y en el día postrero reirá.
26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
Abrió su boca con sabiduría; y la ley de clemencia está en su boca.
27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
Considera los caminos de su casa; y no comió el pan de balde.
28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
Levantáronse sus hijos, y llamáronla bienaventurada; y su marido también la alabó.
29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
Muchas mujeres hicieron riquezas, mas tú las sobrepujaste a todas.
30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
Engañosa es la gracia, y vana la hermosura: la mujer que teme a Jehová, esa será alabada.
31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
Dádla del fruto de sus manos; y alábenla en las puertas sus hechos.
