Sananlaskujen 31
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
Verba Lamuelis regis. Visio, qua erudivit eum mater sua.
2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
Quid dilecte mi, quid dilecte uteri mei, quid dilecte votorum meorum?
3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
Ne dederis mulieribus substantiam tuam, et divitias tuas ad delendos reges.
4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
Noli regibus, o Lamuel, noli regibus dare vinum: quia nullum secretum est ubi regnat ebrietas.
5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
et ne forte bibant, et obliviscantur iudiciorum, et mutent causam filiorum pauperis.
6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
Date siceram mœrentibus, et vinum his, qui amaro sunt animo:
7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
bibant, et obliviscantur egestatis suæ, et doloris sui non recordentur amplius.
8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
Aperi os tuum muto, et causis omnium filiorum qui pertranseunt:
9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
aperi os tuum, decerne quod iustum est, et iudica inopem et pauperem.
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
Mulierem fortem quis inveniet? procul, et de ultimis finibus pretium eius.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
Confidit in ea cor viri sui, et spoliis non indigebit.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
Reddet ei bonum, et non malum, omnibus diebus vitæ suæ.
13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
Quæsivit lanam et linum, et operata est consilia manuum suarum.
14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
Facta est quasi navis institoris, de longe portans panem suum.
15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
Et de nocte surrexit, deditque prædam domesticis suis, et cibaria ancillis suis.
16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
Consideravit agrum, et emit eum: de fructu manuum suarum plantavit vineam.
17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
Accinxit fortitudine lumbos suos, et roboravit brachium suum.
18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
Gustavit, et vidit quia bona est negotiatio eius: non extinguetur in nocte lucerna eius.
19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
Manum suam misit ad fortia, et digiti eius apprehenderunt fusum.
20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
Manum suam aperuit inopi, et palmas suas extendit ad pauperem.
21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
Non timebit domui suæ a frigoribus nivis: omnes enim domestici eius vestiti sunt duplicibus.
22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
Stragulatam vestem fecit sibi: byssus, et purpura indumentum eius.
23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
Nobilis in portis vir eius, quando sederit cum senatoribus terræ.
24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
Sindonem fecit, et vendidit, et cingulum tradidit Chananæo.
25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Fortitudo et decor indumentum eius, et ridebit in die novissimo.
26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
Os suum aperuit sapientiæ, et lex clementiæ in lingua eius.
27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
Consideravit semitas domus suæ, et panem otiosa non comedit.
28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
Surrexerunt filii eius, et beatissimam prædicaverunt: vir eius, et laudavit eam.
29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
Multæ filiæ congregaverunt divitias: tu supergressa es universas.
30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
Fallax gratia, et vana est pulchritudo: mulier timens Dominum ipsa laudabitur.
31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
Date ei de fructu manuum suarum: et laudent eam in portis opera eius.
