Sananlaskujen 31
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
Worte Lemuels, des Königs; Ausspruch, [O. Worte Lemuels, Königs von Massa] womit seine Mutter ihn unterwies:
2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
Was, mein Sohn, und was, Sohn meines Leibes, und was, Sohn meiner Gelübde?
3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
Gib nicht den Weibern deine Kraft, noch deine Wege den Verderberinnen der Könige.
4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
Nicht für Könige ziemt es sich, Lemuel, nicht für Könige, Wein zu trinken, noch für Fürsten, zu fragen: Wo ist starkes Getränk?
5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
damit er nicht trinke und des Vorgeschriebenen vergesse, und verdrehe die Rechtssache aller Kinder des Elends. -
6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
Gebet starkes Getränk dem Umkommenden, und Wein denen, die betrübter Seele sind:
7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
er trinke, und vergesse seine Armut und gedenke seiner Mühsal nicht mehr.
8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
Tue deinen Mund auf für den Stummen, für die Rechtssache aller Unglücklichen. [W. aller Kinder des Dahinschwindens]
9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
Tue deinen Mund auf, richte gerecht, und schaffe Recht dem Elenden und dem Dürftigen.
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
Ein [Im Hebr. folgen die Anfangsbuchstaben der einzelnen Verse von hier ab der alphabetischen Ordnung] wackeres Weib, wer wird es finden? denn ihr Wert steht weit über Korallen.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
Das Herz ihres Mannes vertraut auf sie, und an Ausbeute wird es ihm nicht fehlen.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
Sie erweist ihm Gutes und nichts Böses alle Tage ihres Lebens.
13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
Sie sucht Wolle und Flachs, und arbeitet dann mit Lust ihrer Hände.
14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
Sie ist Kaufmannsschiffen gleich, von fernher bringt sie ihr Brot herbei.
15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
Und sie steht auf, wenn es noch Nacht ist, und bestimmt die Speise für ihr Haus und das Tagewerk [O. und den Tagesbedarf; eig. das Zugemessene] für ihre Mägde.
16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
Sie sinnt auf ein Feld und erwirbt es; von der Frucht ihrer Hände pflanzt sie einen Weinberg.
17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
Sie gürtet ihre Lenden mit Kraft und stärkt ihre Arme.
18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
Sie erfährt, daß ihr Erwerb gut ist: des Nachts geht ihr Licht nicht aus;
19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
sie legt ihre Hände an den Spinnrocken, und ihre Finger erfassen die Spindel.
20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
Sie breitet ihre Hand aus zu dem Elenden und streckt ihre Hände dem Dürftigen entgegen.
21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
Sie fürchtet für ihr Haus den Schnee nicht, denn ihr ganzes Haus ist in Karmesin gekleidet.
22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
Sie verfertigt sich Teppiche; Byssus und Purpur sind ihr Gewand.
23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
Ihr Mann ist bekannt in den Toren, indem er sitzt bei den Ältesten des Landes.
24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
Sie verfertigt Hemden und verkauft sie, und Gürtel liefert sie dem Kaufmann. [O. dem Kanaaniter, Phönizier]
25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Macht und Hoheit sind ihr Gewand, und so lacht sie des künftigen Tages.
26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
Sie tut ihren Mund auf mit Weisheit, und liebreiche Lehre ist auf ihrer Zunge.
27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
Sie überwacht die Vorgänge in ihrem Hause und ißt nicht das Brot der Faulheit.
28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
Ihre Söhne stehen auf und preisen sie glücklich, ihr Mann steht auf und rühmt sie:
29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
"Viele Töchter haben wacker gehandelt, du aber hast sie alle übertroffen!"
30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
Die Anmut ist Trug, und die Schönheit Eitelkeit; ein Weib, das Jehova fürchtet, sie wird [O. soll] gepriesen werden.
31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
Gebet ihr von der Frucht ihrer Hände; und in den Toren mögen ihre Werke sie preisen!
