Sananlaskujen 31
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
Paroles du roi Lemuel. Sentences par lesquelles sa mère l’instruisit.
2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
Que te dirai-je, mon fils? Que te dirai-je, fils de mes entrailles? Que te dirai-je, mon fils, objet de mes vœux?
3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
Ne livre pas ta vigueur aux femmes, Et tes voies à celles qui perdent les rois.
4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
Ce n’est point aux rois, Lemuel, Ce n’est point aux rois de boire du vin, Ni aux princes de rechercher des liqueurs fortes,
5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
De peur qu’en buvant ils n’oublient la loi, Et ne méconnaissent les droits de tous les malheureux.
6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
Donnez des liqueurs fortes à celui qui périt, Et du vin à celui qui a l’amertume dans l’âme;
7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
Qu’il boive et oublie sa pauvreté, Et qu’il ne se souvienne plus de ses peines.
8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
Ouvre ta bouche pour le muet, Pour la cause de tous les délaissés.
9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
Ouvre ta bouche, juge avec justice, Et défends le malheureux et l’indigent.
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
Qui peut trouver une femme vertueuse? Elle a bien plus de valeur que les perles.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
Le cœur de son mari a confiance en elle, Et les produits ne lui feront pas défaut.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
Elle lui fait du bien, et non du mal, Tous les jours de sa vie.
13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
Elle se procure de la laine et du lin, Et travaille d’une main joyeuse.
14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
Elle est comme un navire marchand, Elle amène son pain de loin.
15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
Elle se lève lorsqu’il est encore nuit, Et elle donne la nourriture à sa maison Et la tâche à ses servantes.
16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
Elle pense à un champ, et elle l’acquiert; Du fruit de son travail elle plante une vigne.
17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
Elle ceint de force ses reins, Et elle affermit ses bras.
18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
Elle sent que ce qu’elle gagne est bon; Sa lampe ne s’éteint point pendant la nuit.
19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
Elle met la main à la quenouille, Et ses doigts tiennent le fuseau.
20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
Elle tend la main au malheureux, Elle tend la main à l’indigent.
21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
Elle ne craint pas la neige pour sa maison, Car toute sa maison est vêtue de cramoisi.
22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
Elle se fait des couvertures, Elle a des vêtements de fin lin et de pourpre.
23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
Son mari est considéré aux portes, Lorsqu’il siège avec les anciens du pays.
24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
Elle fait des chemises, et les vend, Et elle livre des ceintures au marchand.
25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Elle est revêtue de force et de gloire, Et elle se rit de l’avenir.
26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
Elle ouvre la bouche avec sagesse, Et des instructions aimables sont sur sa langue.
27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
Elle veille sur ce qui se passe dans sa maison, Et elle ne mange pas le pain de paresse.
28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
Ses fils se lèvent, et la disent heureuse; Son mari se lève, et lui donne des louanges:
29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
Plusieurs filles ont une conduite vertueuse; Mais toi, tu les surpasses toutes.
30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
La grâce est trompeuse, et la beauté est vaine; La femme qui craint l’Éternel est celle qui sera louée.
31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
Récompensez-la du fruit de son travail, Et qu’aux portes ses œuvres la louent.
