Sananlaskujen 31

1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.