Sananlaskujen 31
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
Words of Lemuel a king, a declaration that his mother taught him:
2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
'What, my son? and what, son of my womb? And what, son of my vows?
3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
Give not to women thy strength, And thy ways to wiping away of kings.
4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
Not for kings, O Lemuel, Not for kings, to drink wine, And for princes a desire of strong drink.
5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
Lest he drink, and forget the decree, And change the judgment of any of the sons of affliction.
6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
Give strong drink to the perishing, And wine to the bitter in soul,
7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
He drinketh, and forgetteth his poverty, And his misery he remembereth not again.
8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
Open thy mouth for the dumb, For the right of all sons of change.
9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
Open thy mouth, judge righteously, Both the cause of the poor and needy!'
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
A woman of worth who doth find? Yea, far above rubies [is] her price.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
The heart of her husband hath trusted in her, And spoil he lacketh not.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
She hath done him good, and not evil, All days of her life.
13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
She hath sought wool and flax, And with delight she worketh [with] her hands.
14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
She hath been as ships of the merchant, From afar she bringeth in her bread.
15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
Yea, she riseth while yet night, And giveth food to her household, And a portion to her damsels.
16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
She hath considered a field, and taketh it, From the fruit of her hands she hath planted a vineyard.
17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
She hath girded with might her loins, And doth strengthen her arms.
18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
She hath perceived when her merchandise [is] good, Her lamp is not extinguished in the night.
19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
Her hands she hath sent forth on a spindle, And her hands have held a distaff.
20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
Her hand she hath spread forth to the poor, Yea, her hands she sent forth to the needy.
21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
She is not afraid of her household from snow, For all her household are clothed [with] scarlet.
22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
Ornamental coverings she hath made for herself, Silk and purple [are] her clothing.
23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
Known in the gates is her husband, In his sitting with elders of the land.
24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
Linen garments she hath made, and selleth, And a girdle she hath given to the merchant.
25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Strength and honour [are] her clothing, And she rejoiceth at a latter day.
26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
Her mouth she hath opened in wisdom, And the law of kindness [is] on her tongue.
27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
She [is] watching the ways of her household, And bread of sloth she eateth not.
28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
Her sons have risen up, and pronounce her happy, Her husband, and he praiseth her,
29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
'Many [are] the daughters who have done worthily, Thou hast gone up above them all.'
30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
The grace [is] false, and the beauty [is] vain, A woman fearing Jehovah, she may boast herself.
31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
Give ye to her of the fruit of her hands, And her works do praise her in the gates!
