Sananlaskujen 30
1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
Ord av Agur, son åt Jake, profetordet. Mannen segjer so til Itiel, til Itiel og Ukal:
2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
For fåvis er eg til å heita mann, og ikkje hev eg manne-vit.
3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
Visdom hev eg ikkje lært, til kunnskap um den Heilage.
4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
Kven hev stige upp til himmelen og stige ned? Kven hev samla vinden inn i nevarne? Kven hev bunde vatnet i eit klædeplagg? Kven hev alle enderne av jordi sett? Kva heiter han, kva heiter son hans - um du veit det?
5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
Alt Guds ord er skirt, han er ein skjold for deim som flyr til honom.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
Legg ikkje noko til hans ord, elles lyt han refsa deg, og du stend der ein ljugar.
7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
Tvo ting hev eg bede deg um, neitta meg deim ikkje, fyrr eg døyr:
8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
Lat fals og lygn vera langt frå meg! Gjev meg ikkje armod og ikkje rikdom! Lat meg få eta mitt tiletla brød!
9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
Elles kunde eg neitta deg når eg var mett, og segja: «Kven er Herren?» Eller um eg vart fatig, kunde eg stela, ja, forgripa meg på min Guds namn.
10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
Baktala ei ein tenar for hans herre, elles vil han banna deg, og du få bøta.
11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;
Ei ætt som bannar far sin og ikkje signar mor si,
12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!
ei ætt som tykkjer ho er rein, endå ho ei hev tvætta av sitt eige skarn,
13 Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-
ei ætt - kor stolte augo hev ho ikkje, og kor ho lyfter augneloki!
14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!
ei ætt som heve sverd til tenner og jakslar reint som knivar, so ho et armingar or landet og fatige or folkesamfund.
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
Blodiglen hev tvo døtter: Gjev! Gjev! Tri finst det som aldri vert mette, fire som ei segjer: «Nok!»
16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää". (Sheol h7585)
Helheim og barnlaust moderfang, jordi som aldri vert mett av vatn, og elden som ei segjer: «Nok!» (Sheol h7585)
17 Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.
Eit auga som spottar far og vanvyrder lydnad mot mor, det skal bekkje-ramnarne hakka ut og ørnungar eta upp.
18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
Tri ting er meg for underlege, og fire finst som eg ikkje skynar:
19 kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
Ørns veg på himmelen, orms veg på berget, skips veg på havet og manns veg til møy.
20 Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
Soleis ber utru kona seg åt: Ho et og turkar seg um munnen og segjer: «Eg hev ikkje gjort noko vondt.»
21 Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:
Under tri skjelv jordi, under fire kann ho’kje herda:
22 orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
under trælen når han vert konge, og dåren når han fær eta seg mett,
23 hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.
under attergløyma når ho vert gift, og trælkvinna når ho erver si frua.
24 Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:
Fire finst det som er små på jordi, og endå hev dei fenge visdom stor:
25 Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
Mauren er’kje noko sterkt folk, og endå lagar han sin mat um sumaren.
26 tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;
Fjellgrevlingarne er’kje noko veldugt folk, og endå byggjer dei seg hus i berget.
27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
Grashopparne hev ingen konge, og endå fær dei alle ut i fylking.
28 sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
Fjorføtla kann du ta med henderne, og endå bur ho inni kongeslott.
29 Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:
Tri finst det som stig med staute stig, og fire hev ei fager gonga:
30 leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,
Løva ei kjempa millom dyri, og som ikkje snur seg for nokon,
31 hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.
hesten mjå um midja, eller bukken, og ein konge med leidingheren.
32 Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.
Gjer du deg stor, anten narr eller klårtenkt, so legg handi på munnen!
33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.
For trykk på mjølk gjev smør, og trykk på nase gjev blod, og trykk på vreide gjev strid.
