Sananlaskujen 30
1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
Riječi Agura, sina Jakeova, iz Mase; proročanstvo njegovo za Itiela, za Itiela i Ukala.
2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
Da, preglup sam da bih bio čovjek i nemam razbora čovječjeg.
3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
Ne stekoh mudrosti i ne poznajem znanosti svetih!
4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
Tko uzađe na nebo i siđe? Tko uhvati vjetar u šake svoje? Tko sabra vode u plašt svoj? Tko postavi krajeve zemaljske? Kako se zove i kako mu se zove sin? Znaš li?
5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
Svaka je Božja riječ prokušana, štit onima koji se u nj uzdaju.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
Ne dodaji ništa njegovim riječima, da te ne prekori i ne smatra lažljivim.
7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
Za dvoje te molim, ne uskrati mi, dok ne umrem:
8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
udalji od mene licemjernu i lažnu riječ; ne daj mi siromaštva ni bogatstva: hrani me kruhom mojim dostatnim;
9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
inače bih, presitivši se, zatajio tebe i rekao: “Tko je Jahve?” Ili bih, osiromašivši, krao i oskvrnio ime Boga svojega.
10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
Ne klevetaj sluge gospodaru njegovu, jer bi te mogao kleti i ti morao okajati.
11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;
Ima izrod koji kune oca svoga i ne blagoslivlje majke svoje!
12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!
Izrod koji za se misli da je čist, a od kala svojeg nije opran!
13 Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-
Izrod uznositih očiju koji visoko diže svoje trepavice!
14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!
Izrod komu su zubi mačevi i očnjaci noževi da proždiru nesretnike na zemlji i siromahe među ljudima!
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
Pijavica ima dvije kćeri: “Daj! Daj!” Postoje tri stvari nezasitne i četiri koje ne kažu: “Dosta!”
16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää". (Sheol h7585)
Carstvo smrti, jalova utroba, zemlja nikad gasna vode i vatra koja nikad ne kaže: “Dosta!” (Sheol h7585)
17 Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.
Oko koje se ruga ocu i odriče posluh majci iskljuvat će potočni gavrani i izjesti mladi orlovi.
18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
Troje mi je nedokučivo, a četvrto ne razumijem:
19 kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
put orlov po nebu, put zmijin po stijeni, put lađin posred mora i put muškarčev djevojci.
20 Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
Takav je put preljubnice: najede se, obriše usta i veli: “Nisam sagriješila.”
21 Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:
Od troga se zemlja ljulja, a četvrtoga ne može podnijeti:
22 orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
od roba kad postane kralj i kad se prostak kruha nasiti,
23 hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.
od puštenice kad se uda i sluškinje kad istisne svoju gospodaricu.
24 Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:
Četvero je maleno na zemlji, ali mudrije od mudraca:
25 Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
mravi, nejaki stvorovi, koji sebi ljeti spremaju hranu;
26 tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;
jazavci, stvorovi bez moći, što u stijeni grade sebi stan;
27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
skakavci, koji nemaju kralja, a svi idu u poretku;
28 sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
gušter, što se rukama hvata, a prodire u kraljevske palače.
29 Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:
Troje ima lijep korak, a četvero lijepo hodi:
30 leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,
lav, junak među zvijerima, koji ni pred kim ne uzmiče;
31 hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.
pijetao što se odvažno šeće među kokošima; jarac koji vodi stado; i kralj sa svojom vojskom.
32 Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.
Ako si ludovao oholeći se ili to svjesno činio, stavi ruku na usta.
33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.
Kad se mlijeko metÄe, izlazi maslac; kad se nos pritisne, poteče krv; kad se srdžba potisne, dobiva se spor.
