Sananlaskujen 29
1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
Hvilken som emot straff genstörtig är, han skall med hast förderfvad varda, utan all hjelp.
2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
När de rättfärdige månge äro, så glädes folket; men när den ogudaktige regerar, så suckar folket.
3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
Den som vishet älskar, han gläder sin fader; men den som skökor uppehåller, han mister sina ägodelar.
4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
En Konung upprätter landet genom rätt; men en girig förderfvar det.
5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
Den som smekrar med sin nästa, han utbreder ett nät för hans fötter.
6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
När en ond syndar, besnärjer han sig sjelf; men en rättfärdig fröjdar sig, och hafver glädje.
7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
Den rättfärdige känner den fattigas sak; den ogudaktige aktar ingen förnuft.
8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
De bespottare föra en stad i olycko; men de vise stilla vrede.
9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
När en vis med en dåra till handel kommer, han vare vred eller glad, så hafver han dock ingen ro.
10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
De blodgirige hata den fromma; men de rättfärdige vårda sig om hans själ.
11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
En dåre gjuter sin anda allan ut; men en vis man håller tillbaka.
12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
En herre, som till lögn lust hafver, hans tjenare äro alle ogudaktige.
13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
Fattige och ockrare bo ibland hvarannan; begges deras ögon upplyser Herren.
14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
En Konung, som de fattiga troliga dömer, hans säte blifver evigliga beståndandes.
15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
Ris och straff gifver vishet; men ett barn, som hafver sjelfsvåld, skämmer sina moder.
16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
Der månge ogudaktige äro, der äro många synder; men de rättfärdige skola se deras fall.
17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
Tukta din son, så skall han vederqvicka dig, och göra dine själ vällust.
18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
När Prophetien ute är, så förskingras folket; men väl är honom, som lagen vid magt håller.
19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
En tjenare låter icke näpsa sig med ordom; förty, om han än förstår det, så tager han sig dock intet deraf.
20 Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Ser du en, som snar är till att tala, det är mera hopp uppå en dåra, än uppå honom.
21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
Om en tjenare varder af ungdom kräseliga hållen, så vill han sedan vara en herre.
22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
En vredsam man kommer träto åstad, och en harmse man gör många synder.
23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
Menniskones högfärd skall omstörta henne; men ära skall upphöja den ödmjuka.
24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
Den som med tjufvar del hafver, hörer bannas; och säger icke till, han hatar sitt lif.
25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
Den som rädes för menniskom, han kommer på fall; men den som sig förlåter uppå Herran, han varder beskyddad.
26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
Månge söka ens Förstas ansigte; men hvars och ens dom kommer af Herranom.
27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
En orättfärdig man är dem rättfärdigom en styggelse; och den som på en rätt väg är, han är dens ogudaktigas styggelse.
