Sananlaskujen 29
1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
Èovjek koji po karanju ostaje tvrdoglav, ujedanput æe propasti, da neæe biti lijeka.
2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
Kad se umnožavaju pravednici, veseli se narod; a kad vlada bezbožnik, uzdiše narod.
3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
Ko ljubi mudrost, veseli oca svojega; a ko se druži s kurvama, rasipa svoje dobro.
4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
Car pravdom podiže zemlju; a ko uzima mito, satire je.
5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
Ko laska prijatelju svojemu, razapinje mrežu nogama njegovijem.
6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
U grijehu je zla èovjeka zamka, a pravednik pjeva i veseli se.
7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
Pravednik razumije parbu nevoljnijeh, a bezbožnik ne mari da zna.
8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
Potsmjevaèi raspaljuju grad, a mudri utišavaju gnjev.
9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
Mudar èovjek kad se pre s ludijem, ili se srdio ili smijao, nema mira.
10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
Krvopije mrze na bezazlenoga, a pravi se brinu za dušu njegovu.
11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
Sav gnjev svoj izliva bezumnik, a mudri ustavlja ga natrag.
12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
Koji knez sluša lažne rijeèi, sve su mu sluge bezbožne.
13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
Siromah i koji daje na dobit sretaju se; obojici Gospod prosvjetljuje oèi.
14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
Koji car pravo sudi siromasima, njegov æe prijesto stajati dovijeka.
15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
Prut i kar daju mudrost, a dijete pusto sramoti mater svoju.
16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
Kad se umnožavaju bezbožnici, umnožavaju se grijesi, a pravednici æe vidjeti propast njihovu.
17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
Karaj sina svojega, i smiriæe te, i uèiniæe milinu duši tvojoj.
18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
Kad nema utvare, rasipa se narod; a ko drži zakon, blago njemu!
19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
Rijeèima se ne popravlja sluga, jer ako i razumije, opet ne sluša.
20 Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Jesi li vidio èovjeka nagla u besjedi svojoj? više ima nadanja od bezumna nego od njega.
21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
Ako ko mazi slugu od malena, on æe najposlije biti sin.
22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
Gnjevljiv èovjek zameæe svaðu, i ko je naprasit, mnogo griješi.
23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
Oholost ponižuje èovjeka, a ko je smjeran duhom, dobija slavu.
24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
Ko dijeli s lupežem, mrzi na svoju dušu, èuje prokletstvo i ne prokazuje.
25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
Strašiv èovjek meæe sebi zamku; a ko se u Gospoda uzda, biæe u visokom zaklonu.
26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
Mnogi traže lice vladaoèevo, ali je od Gospoda sud svakome.
27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
Pravednima je mrzak nepravednik, a bezbožniku je mrzak ko pravo hodi.
