Sananlaskujen 29
1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
しばしばしかられても、なおかたくなな者は、たちまち打ち敗られて助かることはない。
2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
正しい者が権力を得れば民は喜び、悪しき者が治めるとき、民はうめき苦しむ。
3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
知恵を愛する人はその父を喜ばせ、遊女に交わる者はその資産を浪費する。
4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
王は公儀をもって国を堅くする、しかし、重税を取り立てる者はこれを滅ぼす。
5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
その隣り人にへつらう者は、彼の足の前に網を張る。
6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
悪人は自分の罪のわなに陥る、しかし正しい人は喜び楽しむ。
7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
正しい人は貧しい者の訴えをかえりみる、悪しき人はそれを知ろうとはしない。
8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
あざける人は町を乱し、知恵ある者は怒りを静める。
9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
知恵ある人が愚かな人と争うと、愚かな者はただ怒り、あるいは笑って、休むことがない。
10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
血に飢えている人は罪のない者を憎む、悪しき者は彼の命を求める。
11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
愚かな者は怒りをことごとく表わし、知恵ある者は静かにこれをおさえる。
12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
もし治める者が偽りの言葉に聞くならば、その役人らはみな悪くなる。
13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
貧しい者と、しえたげる者とは共に世におる、主は彼ら両者の目に光を与えられる。
14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
もし王が貧しい者を公平にさばくならば、その位はいつまでも堅く立つ。
15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
むちと戒めとは知恵を与える、わがままにさせた子はその母に恥をもたらす。
16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
悪しき者が権力を得ると罪も増す、正しい者は彼らの倒れるのを見る。
17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
あなたの子を懲しめよ、そうすれば彼はあなたを安らかにし、またあなたの心に喜びを与える。
18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
預言がなければ民はわがままにふるまう、しかし律法を守る者はさいわいである。
19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
しもべは言葉だけで訓練することはできない、彼は聞いて知っても、心にとめないからである。
20 Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
言葉の軽率な人を見るか、彼よりもかえって愚かな者のほうに望みがある。
21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
しもべをその幼い時からわがままに育てる人は、ついにはそれを自分のあとつぎにする。
22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
怒る人は争いを起し、憤る人は多くの罪を犯す。
23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
人の高ぶりはその人を低くし、心にへりくだる者は誉を得る。
24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
盗びとにくみする者は自分の魂を憎む、彼はのろいを聞いても何事をも口外しない。
25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
人を恐れると、わなに陥る、主に信頼する者は安らかである。
26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
治める者の歓心を得ようとする人は多い、しかし人の事を定めるのは主による。
27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
正しい人は不正を行う人を憎み、悪しき者は正しく歩む人を憎む。
