Sananlaskujen 29
1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
He that being often reproved hardeneth his neck shall suddenly be broken, and that without remedy.
2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
When the righteous are increased, the people rejoice: but when a wicked man beareth rule, the people sigh.
3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
Whoso loveth wisdom rejoiceth his father: but he that keepeth company with harlots wasteth [his] substance.
4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
The king by judgment establisheth the land: but he that exacteth gifts overthroweth it.
5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
A man that flattereth his neighbour spreadeth a net for his steps.
6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
In the transgression of an evil man there is a snare: but the righteous doth sing and rejoice.
7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
The righteous taketh knowledge of the cause of the poor: the wicked hath not understanding to know [it].
8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
Scornful men set a city in a flame: but wise men turn away wrath.
9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
If a wise man hath a controversy with a foolish man, whether he be angry or laugh, there will be no rest.
10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
The bloodthirsty hate him that is perfect: and as for the upright, they seek his life.
11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
A fool uttereth all his anger: but a wise man keepeth it back and stilleth it.
12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
If a ruler hearkeneth to falsehood, all his servants are wicked.
13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
The poor man and the oppressor meet together: the LORD lighteneth the eyes of them both.
14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
The king that faithfully judgeth the poor, his throne shall be established for ever.
15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
The rod and reproof give wisdom: but a child left to himself causeth shame to his mother.
16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
When the wicked are increased, transgression increaseth: but the righteous shall look upon their fall.
17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
Correct thy son, and he shall give thee rest; yea, he shall give delight unto thy soul.
18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
Where there is no vision, the people cast off restraint: but he that keepeth the law, happy is he.
19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
A servant will not be corrected by words: for though he understand he will not give heed.
20 Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Seest thou a man that is hasty in his words? there is more hope of a fool than of him.
21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
He that delicately bringeth up his servant from a child shall have him become a son at the last.
22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
An angry man stirreth up strife, and a wrathful man aboundeth in transgression.
23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
A man’s pride shall bring him low: but he that is of a lowly spirit shall obtain honour.
24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
Whoso is partner with a thief hateth his own soul: he heareth the adjuration and uttereth nothing.
25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
The fear of man bringeth a snare: but whoso putteth his trust in the LORD shall be safe.
26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
Many seek the ruler’s favour: but a man’s judgment [cometh] from the LORD.
27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
An unjust man is an abomination to the righteous: and he that is upright in the way is an abomination to the wicked.
