Sananlaskujen 26
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
No conviene la nieve en el verano Ni la lluvia en la cosecha, Ni la honra al necio.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
Como pájaro que aletea y golondrina que vuela, Así la maldición sin causa no se cumple.
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
El látigo para el caballo, el cabestro para el asno Y la vara para la espalda del necio.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
No respondas al necio según su necedad, Para que no seas tú como él.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
Responde al necio como merece su necedad, Para que él no se estime sabio.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
El que envía mensaje por medio de un necio Corta sus pies y bebe violencia.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
Al lisiado le cuelgan las piernas inútiles. Así es el proverbio en la boca del necio.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
Como sujetar una piedra en la honda, Así es el que da honores al necio.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
Como espina que cae en la mano de un borracho, Así es el proverbio en boca de los necios.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
Como arquero que dispara contra cualquiera, Es el que contrata a insensatos y vagabundos.
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
Como perro que vuelve a su vómito, Así el necio repite su insensatez.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
¿Has visto a alguien sabio en su propia opinión? Más se puede esperar de un necio que de él.
13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
Dice el perezoso: El león está en el camino, Hay un león en la plaza.
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
Como la puerta gira sobre sus bisagras, Así también el perezoso en su cama.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
El perezoso mete su mano en el plato, Y le repugna aun llevar la comida a su boca.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
El perezoso se cree más sabio Que siete hombres que responden con discreción.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
El que se mete en pleito ajeno Es como el que agarra un perro por las orejas.
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
Como el loco furioso que lanza dardos encendidos y flechas mortales,
19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
Así es el que engaña a su prójimo Y luego dice: Solo era una broma.
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
Sin leña se apaga el fuego, Y donde no hay chismoso, cesa la contienda.
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
El carbón para las brasas y la leña para el fuego, Y el pendenciero para encender la contienda.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
Las palabras del chismoso son manjares, Que bajan hasta lo más recóndito del ser.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
Como escoria de plata echada sobre un tiesto Son los labios enardecidos y el corazón perverso.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
Disimula con sus labios el que odia, Pero en su interior trama el engaño.
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
Aunque hable amigablemente, no le creas, Porque siete repugnancias hay en su corazón.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
Aunque con disimulo encubra su odio, Su perversidad será descubierta en la congregación.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
El que cave una fosa, caerá en ella, Y al que ruede una piedra, le caerá encima.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
La lengua mentirosa odia a los que aflige, Y la boca lisonjera causa ruina.
