Sananlaskujen 26
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
Kakor sneg poleti in kakor dež ob času žetve, tako se čast ne poda bedaku.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
Kakor ptica s potepanjem, kakor lastovka z letenjem, tako prekletstvo brez razloga ne bo prišlo.
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
Bič za konja, uzda za osla in palica za hrbet bedaka.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
Bedaku ne odgovori glede na njegovo neumnost, da ne bi bil tudi ti podoben njemu.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
Odgovori bedaku glede na njegovo neumnost, da on ne bi bil moder v svoji lastni domišljavosti.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
Kdor pošilja sporočilo po roki bedaka, si odseka stopala in pije škodo.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
Nogi hromega nista enaki; takšna je prispodoba v ustih bedakov.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
Kakor kdor poveže kamen v pračo, tak je, kdor daje čast bedaku.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
Kakor gre trn v roko pijanca, taka je prispodoba v ustih bedakov.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
Velik Bog, ki je ustvaril vse stvari, nagrajuje tako bedaka kakor prestopnike.
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
Kakor se pes vrača k svojemu izbljuvku, tako se bedak vrača k svoji neumnosti.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Ali vidiš modrega človeka v njegovi lastni domišljavosti? Več upanja je za bedaka kakor zanj.
13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
Len človek pravi: » Tam je lev na poti, lev je na ulicah.«
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
Kakor se vrata obračajo na svojih tečajih, tako se leni na svoji postelji.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
Leni skriva svojo roko v svojem naročju, žalosti ga, da jo ponovno prinese k svojim ustom.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
Lenuh je modrejši v svoji lastni domišljavosti, kakor sedem mož, ki lahko izkažejo razlog.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
Kdor gre mimo in se vmešava v prepir, ki mu ne pripada, je podoben tistemu, ki psa zgrabi za ušesa.
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
Kakor zmešan človek, ki meče kose tlečega lesa, puščice in smrt,
19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
tak je človek, ki zavaja svojega bližnjega in pravi: »Ali nisem na zabavi?«
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
Kjer ni nobenega lesa, tam ogenj poide. Tako, kjer ni tožljivca, prepir preneha.
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
Kakor je oglje za vročo žerjavico in drva za ogenj, tako je prepirljiv človek za podžiganje prepira.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
Besede tožljivca so kakor rane in gredo navzdol v najnotranjejše dele trebuha.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
Goreče ustnice in zlobno srce sta podobna črepinji, pokriti s srebrovo žlindro.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
Kdor sovraži, prikriva s svojimi ustnicami in znotraj sebe shranjuje prevaro;
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
kadar govori lepo, mu ne verjemi, kajti sedem ogabnosti je v njegovem srcu.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
Čigar sovraštvo je pokrito s prevaro, bo njegova zlobnost razkazana pred celotno skupnostjo.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
Kdorkoli koplje jamo, bo padel vanjo, in kdor vali kamen, se bo le-ta vrnil nadenj.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
Lažniv jezik sovraži tiste, ki so prizadeti z njim in prilizovanje ust dela propad.
