Sananlaskujen 26
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
Comme la neige en été, et la pluie pendant la moisson, Ainsi la gloire ne convient pas à un insensé.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
Comme l’oiseau s’échappe, comme l’hirondelle s’envole, Ainsi la malédiction sans cause n’a point d’effet.
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
Le fouet est pour le cheval, le mors pour l’âne, Et la verge pour le dos des insensés.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
Ne réponds pas à l’insensé selon sa folie, De peur que tu ne lui ressembles toi-même.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
Réponds à l’insensé selon sa folie, Afin qu’il ne se regarde pas comme sage.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
Il se coupe les pieds, il boit l’injustice, Celui qui donne des messages à un insensé.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
Comme les jambes du boiteux sont faibles, Ainsi est une sentence dans la bouche des insensés.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
C’est attacher une pierre à la fronde, Que d’accorder des honneurs à un insensé.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
Comme une épine qui se dresse dans la main d’un homme ivre, Ainsi est une sentence dans la bouche des insensés.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
Comme un archer qui blesse tout le monde, Ainsi est celui qui prend à gage les insensés et les premiers venus.
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
Comme un chien qui retourne à ce qu’il a vomi, Ainsi est un insensé qui revient à sa folie.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Si tu vois un homme qui se croit sage, Il y a plus à espérer d’un insensé que de lui.
13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
Le paresseux dit: Il y a un lion sur le chemin, Il y a un lion dans les rues!
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
La porte tourne sur ses gonds, Et le paresseux sur son lit.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
Le paresseux plonge sa main dans le plat, Et il trouve pénible de la ramener à sa bouche.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
Le paresseux se croit plus sage Que sept hommes qui répondent avec bon sens.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
Comme celui qui saisit un chien par les oreilles, Ainsi est un passant qui s’irrite pour une querelle où il n’a que faire.
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
Comme un furieux qui lance des flammes, Des flèches et la mort,
19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
Ainsi est un homme qui trompe son prochain, Et qui dit: N’était-ce pas pour plaisanter?
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
Faute de bois, le feu s’éteint; Et quand il n’y a point de rapporteur, la querelle s’apaise.
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
Le charbon produit un brasier, et le bois du feu; Ainsi un homme querelleur échauffe une dispute.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
Les paroles du rapporteur sont comme des friandises, Elles descendent jusqu’au fond des entrailles.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
Comme des scories d’argent appliquées sur un vase de terre, Ainsi sont des lèvres brûlantes et un cœur mauvais.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
Par ses lèvres celui qui hait se déguise, Et il met au-dedans de lui la tromperie.
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
Lorsqu’il prend une voix douce, ne le crois pas, Car il y a sept abominations dans son cœur.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
S’il cache sa haine sous la dissimulation, Sa méchanceté se révélera dans l’assemblée.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
Celui qui creuse une fosse y tombe, Et la pierre revient sur celui qui la roule.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
La langue fausse hait ceux qu’elle écrase, Et la bouche flatteuse prépare la ruine.
