Sananlaskujen 26
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
As snow in summer, and as rain in harvest; so honor is not seemly for a fool.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
As the bird by wandering, as the swallow by flying, so the curse causeless shall not come.
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
A whip for the horse, a bridle for the ass, and a rod for the fool's back.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
Answer not a fool according to his folly, lest thou also be like him.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
Answer a fool according to his folly, lest he be wise in his own conceit.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
He that sendeth a message by the hand of a fool cutteth off the feet, [and] drinketh damage.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
The legs of the lame are not equal: so [is] a parable in the mouth of fools.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
As he that bindeth a stone in a sling, so [is] he that giveth honor to a fool.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
[As] a thorn goeth up into the hand of a drunkard, so [is] a parable in the mouth of fools.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
The great [God] that formed all [things] both rewardeth the fool, and rewardeth transgressors.
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
As a dog returneth to his vomit, [so] a fool returneth to his folly.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Seest thou a man wise in his own conceit? [there is] more hope of a fool than of him.
13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
The slothful [man] saith, [There is] a lion in the way; a lion [is] in the streets.
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
[As] the door turneth upon its hinges, so [doth] the slothful upon his bed.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
The slothful hideth [his] hand in [his] bosom; it grieveth him to bring it again to his mouth.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
The sluggard [is] wiser in his own conceit than seven men that can render a reason.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
He that passeth by, [and] meddleth with strife [belonging] not to him, [is like] one that taketh a dog by the ears.
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
As a mad [man] who casteth fire-brands, arrows, and death,
19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
So [is] the man [that] deceiveth his neighbor, and saith, Am not I in sport?
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
Where no wood is, [there] the fire goeth out: so where [there is] no tale-bearer, the strife ceaseth.
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
[As] coals [are] to burning coals, and wood to fire; so [is] a contentious man to kindle strife.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
The words of a tale-bearer [are] as wounds, and they go down into the innermost parts of the belly.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
Burning lips and a wicked heart [are like] a potsherd covered with silver dross.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
He that hateth dissembleth with his lips, and layeth up deceit within him;
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
When he speaketh fair, believe him not: for [there are] seven abominations in his heart.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
[Whose] hatred is covered by deceit, his wickedness shall be shown before the [whole] congregation.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
Whoever diggeth a pit shall fall into it: and he that rolleth a stone, it will return upon him.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
A lying tongue hateth [those that are] afflicted by it; and a flattering mouth worketh ruin.
