Sananlaskujen 26
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
As snow in summer, and as rain in harvest, So honor [is] not fitting for a fool.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
As a bird by wandering, as a swallow by flying, So reviling without cause does not come.
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
A whip is for a horse, a bridle for a donkey, And a rod for the back of fools.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
Do not answer a fool according to his folly, Lest you are like to him—even you.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
Answer a fool according to his folly, Lest he is wise in his own eyes.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
He is cutting off feet, he is drinking injury, Who is sending things by the hand of a fool.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
The two legs of the lame have been weak, And an allegory in the mouth of fools.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
As one who is binding a stone in a sling, So [is] he who is giving honor to a fool.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
A thorn has gone up into the hand of a drunkard, And an allegory in the mouth of fools.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
The Former of all [is] great, And He is rewarding a fool, And is rewarding transgressors.
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
As a dog has returned to its vomit, A fool is repeating his folly.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
You have seen a man wise in his own eyes, More hope of a fool than of him!
13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
The slothful has said, “A lion [is] in the way, A lion [is] in the broad places.”
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
The door turns around on its hinge, And the slothful on his bed.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
The slothful has hid his hand in a dish, He is weary of bringing it back to his mouth.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
Wiser [is] the slothful in his own eyes, Than seven [men] returning a reason.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
Laying hold on the ears of a dog, [Is] a passer-by making himself wrath for strife [that is] not his own.
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
As [one] pretending to be feeble, Who is casting sparks, arrows, and death,
19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
So has a man deceived his neighbor, And has said, “Am I not playing?”
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
Fire is going out without wood, And contention ceases without a tale-bearer,
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
Coal to burning coals, and wood to fire, And a man of contentions to kindle strife.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
The words of a tale-bearer [are] as self-inflicted wounds, And they have gone down [to] the inner parts of the heart.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
Silver of dross spread over potsherd, [Are] burning lips and an evil heart.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
A hater pretends by his lips, And he places deceit in his heart,
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
When his voice is gracious do not trust in him, For seven abominations [are] in his heart.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
Hatred is covered by deceit, Its wickedness is revealed in an assembly.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
Whoever is digging a pit falls into it, And the roller of a stone, it turns to him.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
A lying tongue hates its bruised ones, And a flattering mouth works an overthrow!
